Suomentamisen sietämätön keveys

Mikä on se ammatti, johon opiskelet pääsääntöisesti kolmesta neljään vuotta, jopa yliopistossa, ja josta palkkioksi saat nimesi lopputeksteihin? Aivan oikein, kyseessä on suomentaja. Normaalipituisen elokuvan suomentamisessa kääntäjällä palaa aikaa muutamasta päivästä viikkoon tai pariin, riippuen siitä miten työ on tehty. Hyvän elokuvan voi nollata huonolla käännöksellä ja päinvastoin. Elokuvien nimiin suomentajalla ei kuitenkaan ole sanottavaa. Studiot ja levittäjät haluavat päättää itse aarteistaan. Tuloksena onkin melkoinen sillisalaatti, jossa Elokuvatarkastamo yrittää parhaansa mukaan pysyä perässä.

Leffafanin suosituinta ajanvietettä on etsiä pää poskella suomennettuja elokuvia. Onko kukaan silti miettinyt miksi joskus käy kuten käy? Käydäänpä läpi muutama sanatarkka suomennos, pari klassikkoa ja vastapainoksi muutama hämmästyttävä rimanalitus. Haluan muistuttaa, että alla olevien esimerkkien lisäksi historia tuntee monta sataa muutakin vastaavaa tapausta, mutta kaikkeahan ei voi kerralla käsitellä edes kolumnissa.

Tarkasti ja taidolla

Ensimmäiseksi leffan nimeä yritetään taivuttaa suomalaiseen suuhun sopivaksi. Ainakin useimmiten yritetään. Firewall-toimintapläjäyksestä tuli kepeästi Palomuuri. The Constant Gardener käännettiin nimelle Uskollinen Puutarhuri. Ashton Kutcherin tähdittämä, fantastinen The Butterfly Effect sai nimekseen Perhosvaikutus. Varmasti kaikkien mielestä hyviä käännöksiä.

Alkuperäinen on poikaa

Maahantuojayhtiöt huokaisevat helpotuksesta kun levitykseen on tulossa yksinkertaisella nimellä varustettu elokuva. Titanic, Capote, Poseidon… niitähän ei tarvitse rukata! Tunnette myös sanonnan ”Suomi on maailman amerikkalaisin maa”. Sitä jäljitellen moni elokuva saa jäädä tätä nykyä suomentamatta. Lippuluukuilla kuulee monia hupaisia lausuntayrityksiä kun härmän poika pyytää pari lippua vaikkapa Superman Returns tai Flightplan leffoihin.

Tässä tulee yksi elokuvamaailman pienistä salaisuuksista: Hyvin monesti suomalaisia levitysyhtiöitä on määrätty jättämään elokuvan nimi alkuperäiseksi. Miksikö? Rahan vuoksi. Nykyään lähes leffaa kuin leffaa markkinoidaan suurella budjetilla ja se hoituu vaivattomimmin kun jokaisessa maassa teos tunnetaan samalla nimellä. Usein myös ohjaajan ego estää suomentamisen. Ainakin Stanley Kubrick niminen ohjaajanero oli tässä asiassa hyvinkin tarkka. Eyes Wide Shut, Full Metal Jacket ja pari muutakin legendaa on jäänyt vaille kotimaisempaa nimeä. Eikä siis ihan sattumalta.

Kun alkuperäinen nimi ei toimi

Whole Nine Yards on Bruce Willisin tähdittämä komedia. Sana ”yard” ja muut vieraskieliset mittatermit ovat perinteisesti levitysyhtiöille painajaisia. Niinpä Brucen filmille keksittiin maanantaipalaverissa nimi Koko potti. Ei hyvä, ei huono.

Vaikeuksia alkuperäisen nimen kanssa tulee vuorenvarmasti silloin, kun leffassa esiintyy todellinen paikan, henkilön tai mikä tahansa muu nimi, joka ei sano suurimmalle osalle suomalaisista yhtikäs mitään. Vuonna 2003 Suomen teatterilevitykseen saapui elokuva Seabiscuit. Mutta mikä ihme oli tuo merikeksi. Tai kuka? Niinpä elokuva sai täällä pohjolassa nimekseen Seabiscuit – Amerikkalainen Legenda. Tämä pisti ihmiset perehtymään legendaan ennen kuin menivät valkokankaan eteen. Kyseessähän oli tietenkin valloittava kertomus maineikkaasta kilpahevosesta.

Samantapaisista suomennoksista voidaan mainita myös Girl, Interrupted, jota olisi ollut jokseenkin turha kääntää sanasta sanaan. Sen sijaan päädyttiin versioon Vuosi nuoruudestani, joka myös kuvaa elokuvaa mainiosti.

Moni alan kotiasiantuntija ihmettelee miksi The Shawshank Redemption on liiskattu nimellä Rita Hayworth – Avain Pakoon. Tai miksi siitä myöhemmin tuli vain Avain Pakoon? Pohjustetaan asiaa: Leffa pohjaa Stephen Kingin teokseen Rita Hayworth - Shawshank Redemption. Elokuvatiimin mielestä Rita Hayworth ei ollut nimen arvoinen joten se tipautettiin pois. Suomiversiossa nimi kuitenkin pidettiin, koska täällä ei oltu kuultukaan Shawshankista (vankila) eikä redemptionista saatu aikaiseksi mitään järkevää. Myöhemmin Suomessakin päädyttiin pelkkään Avain Pakoon versioon, koska markkinointi oli tehnyt tehtävänsä.

Vielä yksi esimerkki: Vuoden -75 Spielberg klassikko Jaws pelotteli leffakansaa ympäri maailmaa. Suomessa tämä tapahtui nimellä Tappajahai. Kyseessä oli ihan yleinen 70-80 lukujen tapa, jolloin elokuvalle haettiin yksinkertaisesti vetävämpää nimeä. ”Leuat” olisi kuulostanutkin kovin pahalta.

Lisänimet

Erittäin yleinen tapa ”suomentaa” elokuva on säilyttää alkuperäinen nimi, mutta lätkäistä kaupan päälle jokin suomenkielinen täsmennys: Predator – Saalistaja. Homma toimii kuin rasvattu, mutta ei enää silloin kun useat suomennoksista vastaavat tahot käyttävät samaa Saalistaja lisänimeä. Näistä on useita esimerkkejä. Pieni nimitietopankin seuraaminen olisi paikallaan.

Surkuhupaisin lisänimien käyttötapa on kun alkuperäisen nimen perään ympätään jotain mikä vain on tuntunut (sillä hetkellä) hyvältä. Die Hard – Vain kuolleen ruumiini yli. Ei hyvä. Pian elokuva tunnettiinkin Suomessa vain Die Hardina eikä vuokraamoissa välttämättä edes olla kuultukaan kuollesta ruumiista. Entäpä Standing Still – Sekavia Suhteita? Argh. Lista jatkuisi loputtomiin, joten annetaan olla.

Älyttömyydet

Kovin usein maanantaiaamun suomennospalaverissa on mennyt sumpit väärään kurkkuun ja levitykseen on päässyt täysin ihmeellisiä mokia. Hieman nettiä selaamalla voi koostaa top5 listan joka näyttää suurinpiirtein tältä:

1. Isäni on Turbomies (Jingle All the Way): Tässä todellisessa jouluflopissa Iso-Arskasta tulee leluhahmon kaksoisolento, turbomies. Täytyy kyllä myöntää, että turbomies vetoaa kaikkiin keskenkasvuisiin, mutta silti: Hyvää päivää!

2. Takkuaivot Takilassa (Captain Ron): Kapteeni Ronista en keksi tunninkaan yrittämisen jälkeen mitään puolustusta. Hävettää nimen puolesta.

3. Älkää ampuko hammaslääkäriä (In Laws): In-Lawsin kohdalla lienee käynyt siten, että joku on huomannut Suomen olevan pullollaan vastaavia suomennoksia: Perhe sitä ja perhe tätä. Eiköhän leffassa kuitenkin se hammaslääkäri seikkaile….

4. Luojan tähden, paetkaa! (The Amityville Horror): Kokonaan oma lukunsa on The Amityville Horror. Tarina kertoo, että kotimainen nimi on käännetty elokuvan julisteesta (!!) jossa todellakin lukee ”For God’s sake, get out!”. Uskomatonta, mutta totta.

5. Dangerous Water (Spring Break Shark Attack): Elokuva on taas vain yksi varoittava esimerkki siitä, että älkää hyvät ihmiset vääntäkö englantilaisesta nimestä toista samanlaista. Mikä järki siinä sitten on? Kertokaa jos tiedätte.

Yhteenveto

Kaiken tämän jälkeen voisimme tehdä loppupäätöksen, että elokuvan muuttaminen kansalliseen levitykseen ei olekaan ihan niin helppoa puuhaa kuin kuvitellaan. Ideat ovat täysin loppu, studiot hengittävät niskaan ja joskus graafikolla on vain niin söpö fontti, että nimeksi pitää antaa jotain täysin ihmeellistä vain siksi, että se näyttää julisteessa hyvältä. Näinkin on käynyt, joten otapa näistä nyt selvää. Nimien ihmettelyssä kansa jakautuukin melko lailla kahtia. Tiedän useita leffojen suurkuluttajia, joiden mielestä nimiin ei saisi koskea lainkaan. Ihan hyvä idea, mutta mitä genrejä pitäisi jättää säännön ulkopuolelle vaiko mitään. Lastenelokuvat? Nimitaistelussa ei ole voittajia, mutta onneksi elokuvan varsinaisen sisällön suomentajat tekevät erittäin hyvää työtä! Se on pääasia.