Eyes Wide Shut (1999)

Stanley Kubrick sai valmiiksi Eyes Wide Shut (1999 USA) ennen kuin menehtyi ja siksipäs tämä elokuva saa suuret paineet legendan teoksena. Kubrickin aikaisemmat The Full Metal Jacket ja Kellopeliappelsiini ovat ohjaajan kuuluisimpia teoksia, jotka ovat täyttä Kubrickia. Eyes Wide Shut'n pääosiin ollaan valittu Nicole Kidman ja Tom Cruise, joista kummastakin tulee mieleen jotain muuta kuin trillerin hahmoja. Saa nähdä onko Kubrick legenda.

Päähenkilökaksikko Kidman-Cruise tuntuu jotenkin hämäävältä, ei kovin uskottavia näyttelijöitä tällaiseen elokuvaan. Pari on todellisessa elämässäkin aviossa (lapsista en tiedä) ja se tuo jonkinlaista sähköisyyttä elokuvaan.

Tom Cruise esittää Bill Harford nimistä lääkäriä New Yorkin rikkaiden joukossa ja hän viettää kuluttavaa ja ylellistä elämää vaimonsa Alicen (Kidman, Batmanin paluu) kanssa. Heillä on lapsi, tyttö. Juttu alkaa siitä, kun pariskunta on juhlissa, joissa sitten Bill joutuu auttamaan erästä huumeita yliannostuksen ottanutta naista. Ammattimiehen ottein Bill hoitaa jutun.

Kotona pariskunta päättää rentoutua ja jutella illasta hasasätkien parissa. Alice rupeaa haastamaan riitaa ja siinä samalla selviää, että tämä on ollut jossain mielessä uskoton miehelleen. Alice kertoo unelmoineensa eräästä meriupseerista ja tästä kimpaantuneena Billin ajatukset menevät sekaisin.

(toim. huom. spoilausta) Suoraan sanottuna Bill tulee epätoivoiseksi, ja rupeaa miettimään omia tunteitaan ja seksuaalisia viettejään. Lääkärinä Bill joutuu lähtemään yöllä potilaansa luokse, joka on menehtynyt. Potilaan tytär tunnustaa palavan rakkautensa, jolloin Bill joutuu punnitsemaan avioliittoaan. Tähän ei kuitenkaan pääty Billin koettelemukset vaan hän saa myös uusia tilaisuuksia ja hakeutuu uusiin tilaisuuksiin pettää vaimoaan.

Bill lähtee tapaamaan vanhaa koulukaveriaan, jonka hän tapasi juhlissa pianistina. Klubissa hän saa kuulla ohimennen kaveriltaan kummia keikkoja joita hoidetaan jossain kaupungin ulkopuolella. Bill saa pianisti kaverinsa kertomaan salasanan näihin "bailuihin" ja hän lähtee sinne. Bailut, joissa jokainen on pukeutunut tunnistamattomaksi ja naisilla on vain naamio kasvoilla harrastetaan irstaita ja uskonnollisia riittejä muistuttavia orgioita. (spoilaus loppuu)

Tämä noin 20 minuutin pituinen orgiakohtaus (ei pelkkää irstailua) on eräitä voimakkaimpia ja syvällisimpiä elokuvahetkiä joita olen kokenut. En kuitenkaan tarkoita näitä seksiperverssioita vaan kokonaisuutta, joka elää myös muualla Eyes Wide Shutissa.

Kubrickin erittäin poikkeava tyyli ja ehdottomasti hollywood -tyylisistä elokuvista poikkeava juoni ja tasaisen kirkas ja väririkas elokuva on erittäin hieno kokemus. Elokuvan valomaailma on hieno, juuri se, että "everything" näkyy kankaalla tasaisesti valaistuna, eikä mitään synkkiä reunoja ja varjoilla leikkimistä. Voisi myös kuvitella Kubrickin jääneen 70 ja 80 luvulle, sillä elokuvasta paistaa selkeästi sen ajan tyyli. Ja mitä tulee musiikkiin, voidaan sanoa yksinkertaisesti piinaavaa. Pianoilla erittäin piinaavaa "pimputusta", joka ehdottomasti rikkoo hollywoodsääntöjä. Eyes Wide Shut'n ei uskoisi kuitenkaan sopivan kuin pienelle joukolle, eikä ehdottomasti ainakaan ns. massalle.