Die
Hard - vain kuolleen ruumiini yli - Die Hard (1988)
Die Hard - vain kuolleen ruumiini yli (Die Hard, 1988 USA)
esitetään televisiossa nyt tulevana torstaina. John McClane, vaimonsa
unohtava, mutta aseet taitava maskuliininen toimintasankari palaa
ruutuihin trilogian verran. Vain hihaton t-paita päällä poliisi
pysäyttää ja estää rikollisten aikeet suurkaupungeissa.
Die Hard - vain kuolleen ruumiini yli on ensimmäinen osa trilogiasta,
Hollywoodin epävirallisten lakien mukaan, se on myös paras. Renny
Harlinin kakkososa ei maistu kuin saman asian uudelleen toistamiselta.
Eikä kallis ja taidolla tehty kolmonen tunnu paljoa kakkosta paremmalta.
New York, on joulu, töitä paiskiva John McClane siirtyy mantereen
toiselle puolelle Los Angelesiin. Siellä eräässä pilvenpiirtäjässä
tapahtuu kidnappaus ja McClane on paikalla. Ohuessa t-paidassa,
sätkä suussa ja järeä mutka kädessä mies hiipii ja suunnittelee
juonia kidnappaajia vastaan.
Die Hard noudattaa kauniisti toimintaelokuville saneltuja sääntöjä.
Pilvenpiirtäjä tapahtuma paikkana on eristäytynyt, vaikka se sijaitseekin
keskellä suurkaupunkia. Tapahtumien ratkaisijana on tavallinen poliisi,
joka sattumalta saa tilaisuuden todistaa taitonsa. Terroristit ovat
läpeensä pahoja, jolloin luotiruisku saa laulaa. Klisheiden takia
(tai ansiosta) elokuva toimii hienosti ensimmäisillä katselukerroilla.
Tietenkin kertaalleen katsottu filmi rupeaa kärsimään tuttuudesta.
Bruce Willisin valinta pääosaan McClaneksi on osuvasti ohjaaja
McTiernalta. Tätä ennen Willis oli näytellyt mm. Viimeinen partiopoika
-nimisessä toimitaleffassa, siinäkin poliisina. Enkä mene kieltämään,
etteikö Willisin jäyhät kasvot ja mitäänsanomaton ilme kerro kuitenkin
hänen taidoistaan ja suhteesta toimintasankareihin. Willisin hahmot
ovat eroavia juuri tämän piittaamattomuuden ansiosta. McClane ei
paljoa välitä, vaikka häntä ammuttaisiin pilvenpiirtäjän katolla,
korkeintaan kiroaisi savukkeensa sammumista.
Die Hard on ehdoton klassikko toimintaelokuvien saralta ja lisäksi
se on paras 80-luvun actionleffoista.
teksti: ©
2001 Raimo Miettinen

|