Capote (2005)

Vuonna ilmestynyt Kylmäverisesti (In Cold Blood) 1964 oli suunnaton menestys ja modernin kirjallisuuden merkkipaalu. Se saikin pikaisesti elokuvaversion, joka mielestäni jättää toivomisen varaa. Kirjan jälkeen Richard Brooksin ohjaaman version tunnelma jättää todella kylmäksi, eikä niin sanotusti toivotulla tavalla. Capoten kerronnan kylmyys ja tunteettomuus on latistettu Quincy Jonesin jazzsävelmillä, jotka antavat vaikutelman b- luokan yöjännäristä. Nyt Kylmäverisesti on herätetty uudestaan henkiin, mutta tällä kertaa kerrottuna kirjailija Truman Capoten näkökulmasta.

Kylmäverisesti kirja kertoo vuonna 1959 Kansasissa surmatun perheen murhasta, murhaajien kiinniottamisesta ja heidän vuosia kestäneestä oikeuskäsittelystä. Capote on periaatteessa elämäkertaelokuva, mutta Capoten – kaltaisen hahmon kohdalla on parempi että keskitytään hänen elämässään yhteen yksittäiseen vaiheeseen. Capotessa käsitellään Aamiainen Tiffanylla kaltaiset kirjat ja hänen myöhempien vaiheidensa räväsuu -maine ainoastaan pienillä viittauksilla. Kiitettävästi myöskään Capoten julkihomouteen ei jäädä piehtaroimaan sen enempää. Sen sijaan Capote keskittyy hänen klassisimman kirjan Kylmäverisesti syntyyn ja siihen kuinka raastava sen kirjoittamisprosessi hänelle oli.

Tänä vuonna parhaan miesnäyttelijän Oscarin saajaksi vahvin ehdokas on Philip Seymour Hoffman (Magnolia, Melkein julkkis, Lahjakas herra Ripley). Hänen tulkintansa Truman Capotesta on kerännyt sekä lukuisia palkintoja että kriitikoiden palvontaa osakseen ja oikeutetusti. Hoffman jos kuka on todellinen näyttelijän näyttelijä, luonteikkaampaa ja vivahteikkaampaa näyttelijää saa Hollywoodista hakea. Viidentoista vuoden ajan hän on niittänyt kriitikkojen suosiota pienimuotoisten luonneroolien tulkitsijana ja nyt hän on päätynyt elämänsä päärooliin. Poliisipäällikköä esittävä Oscar-voittaja Chris Cooper (Adaptation) ja Capoten ystävää esittävä Katherine Keener (Being John Malkovich, Full Frontal) jäävät selkeästi Capoten valovoimaisen suorituksen varjoon.

Elokuva on ohjaaja Bennet Millerin esikoispitkäohjaus ja siitäkin syystä melko merkittävä taidonnäyte. Aikaisemmin Millerillä on takanaan vain yksi pitkä dokumenttielokuva, jonka jättämiä jälkiä on nähtävissä myös Capotessa (2005 Yhdysvallat, Kanada). Muutamat kohtaukset on kuvattu käsivaralta tuoden ehkä turhanlaista realismia kohtauksiin. Kylmäverisesti –kirjan tapahtumapaikat henkivät kylmyyttä jo tarpeeksi, että pelkästään staattiset kuvat olisivat tuoneet aimo annoksen kauhua maisemiin. Adam Kimmelin kuvaus, samoin kuin vuoden 1967 version kuvanneen Conrad H. Hallin, onkin muilta osin vahvaa ja vaikuttavaa luottaen aika paljon yleiskuviin, eikä niinkään puuttuen kerrontaan.