Kuningasjätkä (1998)

Kuningasjätkä (1998 Suomi) on viisikymmentä-luvulle sijoittuva tukkijätkätarina, jossa perehdytään tukkimiesten elämään ja heidän toimintaansa. Juonessa seurataan tukkijätkäksi palanneen Tenhon (Pertti Koivula, Kulkuri ja joutsen) ja hänen poikansa elämää yhden kesän verran. Kumpikin on selvästi päättänyt itselleen, että kestää äitinsä menetyksen ja lisäksi uuden elämän alkamisen.

Kun sitten pari muuttaa Itä-Suomen vaaroille viettämään hiljaista ja luonnonläheistä elämää joutuvat he ensin kärsimään muiden tukkijätkien nyreydestä uusia tulokkaita kohtaan. Eikä Tenhon kaupunkilaisuus vähennä muitten kielteisiä mielipiteitä häntä ja hänen poikaansa kohtaan. Tenhon sisimmässä kuitenkin asustaa se pieni sisukas suomalainen juntti, joka ei anna periksi pikkuasioissa eikä niinkään isommissakaan. Ja vaikka mokailuja tuleekin ja oman pojan kritiikki isäänsä kohtaan masentavat Tenhoa niin kuitenkin hänen sisukkuutensa palkitaan. Hänellä annetaan luottamusta ja kunniaa, ja yhteishenki alkaa toimia myös tämän uuden tulokkaan kanssa.

Kesän mittaan tukkilaiset laskeutuvat alemmas järvialueelle läpi hienon puhtaan suomalaisen maalaismaiseman. Peter Frazenin esittämä Kottarainen luo todellisen piristeen elokuvan arkeen, joka lähentelee täydellisyyttä totuudellaan. Franzenille onkin laskettu lähi vuosien saatossa useampiakin rooleja (Rikos ja rakkaus ja Rukajärven tie (toim. huom. Taivas tiellä ja Badding), joissa hänelle on annettu painava rooli vaikkakin olisikin ollut sivurooli. Erittäin persoonallisena ja osaavana koomikkona Franzen pystyy pitämään elokuvassa roolistaan kiinni ja tuoden siihen omiaan.

Naiskaunetta elokuvassa pidetään selvästi siveydenverhon takana ja silloinkin, kun tilaisuutta olisi laittaa hiukan jotain esille niin Kuningasjätkä osaa peittää sen. Kuningasjätkä ei ala siis sekoittamaan eroottisia kohtauksia työntekoon vaan muuttaa sen enemminkin vienoksi ja siveäksi rakkaudeksi, jossa ei piile nykyajan likaisuutta.

Ohjaaja Markku Pölönen huolehtii elokuvan suomalaisuuden esiintuomisesta. Hienot jokimaisemat ja peltoaukeat saavat kaipaamaan pois kaupungista. Paras katsomisaika olisikin joskus talvella, kun räntää sataa ja on pimeää eikä muihin ihmisiin saa kontaktia, silloin Kuningasjätkä olisi paikallaan luomassa kesää ja puhtautta.

Miehisenä elokuvana Kuningasjätkä kuitenkin pystyy olemaan myös naisille tarkoitettu. Anu Palevaara (tv-sarja Salatut elämät) tuo kauneutta ainoana naisena elokuvaan. Suomalaisen miehen on helppo samaistua elokuvan miehiin. Jurous on kai suomalaisen miehen valttikortti. Esko Nikkarin esittämä tukkilainen luo oman tunnelmansa, sillä jos joku niin hän on se oikea henkilö luomaan elokuvaan sitä iäkkäämpää ja karhumaista luotettavuutta.

Jos Kuningasjätkä iskee niin se iskee juuri siihen kotimaisuuteen, puhtaaseen luontoon, raakaan työntekoon, vilpittömyyteen ja siveyteen. Nämä neljä peruspilaria saavat elokuvasta herkän ja koskettavan tragikomedian, jossa pystytään tuomaan esille selkeän 50-luvun miehisyys.