Kulkuri ja joutsen (1999)

Tuttu juttu show:n juontajista se isompi (Timo Koivusalo) on ohjannut tämän rillumarei-laulujen kulta-aikoihin sijoittuvan draaman, jossa seurataan Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan taiteilija uraa. Tapio Liinoja esittää kaimaansa siis Tapio Rautavaaraa ja Martti Suosalo on ottanut työkseen juopotella kuin Reino Helismaa aikoinaan.

Kulkuri ja joutsen (1999 Suomi) seuraa Rautavaaraa tämän edetessä laulajaurallaan, samalla välillä muistuttaen Tapio silloisia keihäsvoitoista. Elokuva alkaa siitä, kun Rautavaara on viemässä Helismaan tuhkauurnaa hautausmaalle. Tästä elokuva palaa takaisin 50-luvun alkuun, jolloin Rautavaara oli juuri voittanut ensimmäisen kultamitalin ja hänen taiteilijan elämänsä oli vasta alkamassa.

Parivaljakko Rautavaara-Helismaa laulelevat ja kertovat vitsejä työväentaloilla. Mukaan otetaan myös miesten vanha tuttu Esa Pakarinen (Heikki Nousiainen) ja niin kolmikko alkaa kivuta aikansa huipulle. Kun huippu lopulta saavutetaan tulee luonnollisesti mukaan ahneus ja välit kiristyvät Helismaan ja Rautavaaran välillä. Pakarinen yrittää välillä saada kavereita yhteen, mutta turhaan. Juttu etenee rillumarei vauhtia, ehkä liiankin hiljaa välillä, jolloin helposti kiinnostus näitä rallattelijoita kohtaan voi hiipua.

Elokuvassa välähtelee sivuosissa nimekkäitä suomalaisia näyttelijöitä , joista Pertti Koivula (Kuningasjätkä) on eräs. Elokuvan hämmentäviä asioita on näyttelijöiden yhdennäköisyys, jota on ylistetty ihan yleisesti mediassa. Liinoja, Suosalo, Nousiainen ja Ari Virta (esittää Pätkää) ovat lähes kaksoisveljiä todellisille henkilöille. Ja heidän näyttelijäsuorituksensakaan eivät ole huonoja.

Draamana elokuva voisi kuitenkin olla hiukan räväkämpi, sillä nyt se vain tyytyy mukailemaan todellisuutta, eikä satsaa jyrkempiin muutoksiin tai dramatisointiin. Pari kohtaa kuitenkin ovat ihan kelpuutettavia kohtauksia, mutta eipä kaksi kohtausta paljoa eteenpäin työnnä.