Badding (2000)

Markku "Kuningasjätkä" Pölönen vakuutteli arvostelijan taas kerran taidoillaan. Viikonloppuna suunnistin vaihteeksi teatteriin katsomaan oikein elävää kuvaa sen sijaan, että olisin jäänyt kotiin katsomaan videolta bondia. Sain taas huomata sen, että kotimainen elokuva elää nousukauttaan, sillä salin penkit täyttyivät tasaiseen tahtiin. Vaikka asunkin kehä-3:n ulkopuolella, elää täällä ainakin kotimainen elokuva. Hollywood-tuotannot taas voivat kokea ruskeiden penkkirivien tyhjyyden.

Badding (2000 Suomi) on ehkä tämän vuoden odotetuin kotimainen. "Kevätmarkkinoille" kerkesi jo hiukan alle kymmenen elokuvaa, joista muutama menestyi kohtuullisen hyvin. Kesä mentiin hiljaselolla, ainakin teattereissa ja nyt syksyllä esityssalin ovea avataan taas tiheään tahtiin. Baddingin jälkeen vuorossa on Olli Saarelan Bad Luck Love, joka on varmaankin suunnattu marginaalisemmalle yleisölle kuin Saarelan aikaisempi Rukajärven tie (1999).

Markku Pölönen osaa ohjata tunteella ja suoraan suomalaisille. Tai Pölönen osaa ainakin luoda sen tunteen, että suomalaisuus on juuri sitä mitä mies on filmille kuvannut.

Rauli "Badding" Somerjoen musikanttiura oli luonnollisesti dramaattinen (muuten siitä ei olisi elokuvaakaan tehty), rohkaisuryypyistä tanssilavoilla aina umpikänniin come back -keikalla Helsingin jäähalliin.

Markku-Setä kertoo nyt meille sadun tästä laulajatähdestä, jolla oli esiintymispelkoa, mutta kauniita lauluja. Pölösen Badding alkaa teksteillä, joissa mainitaan, että elokuva ei ole totta eikä valhetta, vaan satua. Täten Pölönen sysää biopic -elokuvan sylistään ja saa lähes vapaat kädet työstää fiktiivinen kertomus Somerjoesta. Pelkäksi fantasiaksia juttu ei kuitenkaan luisu, vaan pysyy sillä kultaisella tiellä, jossa todellisuus ja satu erottuvat.

Elokuvan päänäyttelijät Janne Reinikainen (Badding) ja Peter Franzen (Ossi-kaverina) hoitavat hommansa hyvin. Reinikainen ulkomuodollisesti kuin kielellisestikin. Ehkä jopa niin pitkälle, että x-sukupolven lapset eivät tunnista oikeata Baddingia Reinikaisesta myöhempinä aikoina. Franzenin kiihkeä ura jatkuu hyvällä suorituksella, vaikka osittain ehkä hiukan epäonnistuen. Franzenin rooli Ossina oli pehmomiehestä muuttuminen machomieheksi, joka tuntuu jääneen hiukan kesken.

Badding-elokuva etenee välillä hitaalla vauhdilla kohtauksesta toiseen, välissä rallatellen lauluja. Hienosti juttua kuljetetaan välistä Somerjoen mielikuvitusmaailmassa, jossa western ja nyrkkeilykehät ovat osa todellisuutta. Tähdestä on osattu tehdä persoonallinen, ehkä myös oikeanlainen, juuri se Rauli "Badding" Somerjoki.