Taivas tiellä (2000)

Taivas tiellä (2000 Suomi) esitettiin TV1:llä juuri tänään ja elokuvan perään tuli myös toinen kotimainen lyhytelokuva, Minerva. Minerva oli vuonna 1997 valmistunut rakkauskertomus kahdesta 30-vuotiaasti, joiden suhde-elämä kärsii piittaamattomuudesta ja muista ongelmista.

Taivas Tiellä asettaa saman tilanteen toisenlaiseksi, kun pääosan esittäjien ikäero on useita kymmeniä vuosia. Marja Packalén (esiintynyt sarjassa Vuoroin vieraissa) esittää eläkkeelle siirtynyttä naista, joka hoitaa sairasta äitiään kotona. Helmi (Packalên) on jo vanhapiika, joka ei ole viettänyt sitä normaalia perhe-elämää koskaan. Kun äiti sitten kuolee päättää hän muuttaa elämänsä ja tutustua mieheen. Helmi kirjoittaa lehteen ilmoituksen ja sitä kautta tutustuu Niiloon (Åke Lindman, Lapin kullan kimallus). Puistossa hän pokaa toisen miehen, jonka päämääränä on pelkkä sänky ja jalkoväli. Ja kolmantena miehenä on sitten Peter Franzênin (Rukajärven tie, Rikos ja rakkaus) esittämä kanttorin sijainen, jonka ikä jää jo alle 40:n.

Taivas tiellä esittää hienosti normaalista kaavasta poikkeavan asetelman kautta kepeän rakastumistarinan, jossa osallisina ovat osittain rivo huumori ja Isä Jumala. Elokuva osaa naurattaa todellakin. Hämmentävää on myös se, että Kari Väänänen (Rosso, Lakeuden kutsu) on papin ja Helmin sairaan äidin rooleissa. Elokuvassa onkin paljon hyviä ja menestyneitä näyttelijöitä, eikä jokainen ole edes vanhempaa vuosikertaa (viittaus Peter Franzéniin). Franzén näyttää taas kerran taitonsa muuntautua roolihahmosta toiseen. Muistamme miehen hyvin Markku Pölösen Kuningasjätkästä, jossa Franzén esitti vinksahtanutta tukkijätkää ja nyt hän on rauhallisen kanttorin roolissa.

Yleensä juuri tällaisien ikäerojen väliset tunteet on kuvattu onnistuneesti (Lolita). Vaikka tapauksia ei ole kovinkaan paljoa, niin silti niistä on kohistu aina, kun uusi tapaus on tullut levitykseen. Ohjaaja Vuoksenmaa osaa hoitaa homman kotiin hienosti.