Häjyt
(1999)
Häjyt (1999 Suomi) saa olla ensimmäinen elokuva, joka surffailee
suomalaisten elokuvien uuden aallon alkumainingeissa. Sillä tulossahan
on useitakin elokuvia. Niistä nyt mainita voi ainakin Olli Saarelan
Rukajärven tien,
Rikos ja rakkaus
ja Pitkä kuuma kesä.
Tietenkin ennen joulua tuli teattereihin myös Poika
ja ilves, joka on tähän mennessä saavuttanut yli 200.000 katsojan
rajan.
Ainakin Rukajärven tieltä odotan jonkinlaista marginaalia laadun
suhteen, osa syynä siihen on kiinnostus sotafilmejä kohtaan. Nuoremmille
suunnattu elokuva Pitkä kuuma kesä on todennäköisesti teinien mieleen,
esiintyyhän elokuvassa myös Apulanta-bändin Tonikin.
Nyt kun muistan niin uutena elokuvana teattereissa pyörii myös
Kulkuri ja joutsen,
jossa esiintyvät Tapio Rautavaaran roolissa Tapio Liinoja. Elokuva
on selvästi suunnattu iäkkäämmälle sukupolvelle, jolla on myös tietoa
Rautavaarasta. Itse en lähde katsomaan elokuvaa, koska tietoni Rautavaarasta
on aika pieni.
Jari Tervon romaaniin perustuva junttikomedia Rikos Ja Rakkaus
saapui teattereihin helmikuun alkupuolella. Elokuva oli piristävä
ja helpotus muuhun leffatarjontaan keskelle talven pimeyttä. Katso
arvostelu siitä.
Kokonaisuutena voi päätellä suomalaisen elokuva-alan viettävän
pitkästä aikaan loisteliasta elämää, jopa Turhapuron jälkeenkin
voi olla elämää. Lisäksi myös teattereita on rakenneltu ja remontoitu
ympäri Suomenmaata (Helsinki jopa 24 uutta teatteria (toim. huom.
24 uutta salia) ja lisäksi myös Tampereelle, Poriin ja Jyväskylään).
Sitten siirrytään itse elokuvaan eli Häjyihin.
Systeemihän lähtee siitä, kun kaverukset Jussi (Samuli Edelmann,
Talvisota) ja Antti (Juha Veijonen) pääsevät vankilasta pois. Edessä
odottaa aivan uusi maailma. Pojat kuitenkin päättävät jatkaa samaa
rataa siis viinanmyyntiä. Kolmas kaverus, Heikki (Teemu Lehtilä)
on alkanut poikien poissa ollessa opiskelemaan lakia. Hänestä on
tullut kylän kesäaikainen nimismies kunnes paikalle saadaan virallinen
nimismies.
Antti ja Jussi hoitelevat naisasiansa kohdalleen sillä tuloksella,
että kylän muut miehet ottavat nokkiinsa. Vihamiehiä alkaa kasaantua
kaveruksien ympärille. Samalla Heikki yrittää hoidella poikien kolttosia
ja onnistuukin siinä kunnes paine kasaantuu tarpeeksi isoksi ja
"pato halkeaa". Loppujen lopuksi kylälle haetaan paikalle konstaapeli
Törnquist (Kari Väänänen, Rosso), joka alkaa hoidalle pikkukylän
ongelmia. Antin ja Jussin elämä saa kunnon kolauksen tästä.
Häjyt oli elokuvana OK-kamaa. Silmiinpistävintä oli se, että ohjaaja
Aleksi Mäkelä oli saanut jutussa esille suomalaisen miehen jollainen
hän todellisuudessa on. Mäkelä esitti asian samalla tavalla kuin
Aleksis Kivi joskus aikaisemmin. Häjyt on komedia, jossa aina välillä
vilautellaan draamaa ja samalla saadaan juoni pysymään todellisena.
Kertaakaan elokuva ei ala mässäilemään millään amerikkalaismaisella
tyylillä vaan pysyy omassa muotissaan alusta loppuun asti.
Tietenkään elokuva ei vedä vertoja vaikkapa Pohjanmaalle, mutta
tämä onkin niin erisarjassa painiva yksilö, jota ei voi verrata
yli 10 vuotta vanhempaan teokseen. Kummastakin elokuvasta löytyy
paljon yhtäläisyyksiä myös sen lisäksi, että kumpikin elokuva kuvaa
Pohjanmaata.
Samuli Edelmann tekee hienon suorituksen elokuvassa, mutta parhainten
esiin nousee kaveruksien isä. Kalevi Haapoja on pelkistettynä selvä
kuva siitä millainen suomalainen onkaan. "On se vaan kumma mihin
tää nykymaailma onkaan mennyt, kun nuoret tytöt juo viinaa ja raavaat
miehet syö salaattia." Jollei Oscaria niin ainakin Jussi-patsas
kuuluisi tälle miehelle. Häjyt iskee suomalaiseen sydämeen ja syvälle,
se saa suomalaisessa heräämään sen jonkin joka on ollut piilossa.
Ehkä tämän elokuvan nähtyäni muistan kuka olikaan Lalli?
teksti: ©
1999 Raimo Miettinen

|