Stigmata
(1999)
Stigmata (1999 USA) painottelee uskonnollisten asioiden
ja musiikkivideoille tyypillisessä ympäristössä.
Jenkki ensi-illassa viime vuoden puolella se sai katolliset piirit
närkästymään filmille esiintyvistä väitteistä.
Ironisesti elokuva juuri käsitteleekin katollisten toimia kriittisessä
valossa.
Stigmata kertoo uskonnollisista merkeistä, joita alkaa ilmestyä
New Yorkissa asuvalle Fankie Paigelle. Aluksi pelkillä naulitsemisen
jäljet ranteissa pelästyttävät neiti Paigen
ja myöhemmin myös ruoskan jäljet selässä
ja orjantappuripensaan piikkien jäljet pään ympärillä
kuin isolla J:llä Raamatun mukaan. Paikalle saapuu asiasta
kuullut Isä-Kiernan, joka on yksi tämän alan eksperttejä.
Arkaluontoista asiaa tutkitaan ja hutkitaan. Ohjaaja Rupert Wainwright
käsittelee itsekin arkaa aihetta, arkaa ainakin jenkeissä.
Ison-Arskan viime talvella teattereissa pyörinyt ja nyt videolle
tullut End Of Days
käsitteli myöskin suunnilleen samaa paholais-jumala teemaa.
Arskan leffa kylläkin oli huomattavasti epätodellisempi
ja toiminnallisempi. Silti Stigmata alittaa End Of Daysin omalla
vaisulla elokuvallisuudellaan, jonka pintaa on tarttunut Billy "The
Smashing Pumpkins" Gorganin musiikkia.
Stigmatassa pääosassa kampaajana haparoiva Patricia Arguette
ei onnistu olemaan edes varjoansa parempi, vaan häilyy pahasti
näkymättömiin New Yorkin metrotunnelien höyryihin.
Juuri vähän aikaa sitten Martin Scorsesen (Mafiaveljet)
uusimmassa Bringing
Out The Dead'ssä hentona ex-narkkarina esiintynyt Arquette
onnistui hienosti Nicolas Cagen (Puhallettu
60 sekunnissa) kanssa. Nyt omassa pääosassa nainen
kuitenkin pettää faninsa ja eikä osaa olla uudestaan
new yorkilainen. Tämän tyyppiset yliluonnolliset asiat
pitäisi Gabriel Byrnelle (Epäillyt) olla tuttuja jo End
Of Daysin paholaisen roolista. Eipä Byrne osaa kuitenkaan papiksi
muuttua ihan muutamassa kuukaudessa. Paikoin filmille tuntuu kuitenkin
jääneen joitain onnistuneita otoksia Byrnestä libereissä
ja risti kaulassa.
Stigmata tarjoaa ikävä kyllä vähän nautinnollisia
kohtauksia, joissa todella onnistuttaisiin olemaan viisaita, ehkä
jopa kiistettäisiin uskonasioita. Jotain tällaista jäin
kuitenkin kaipaamaan. Rockvideoita olen kyllä nähnyt,
ei tarvitse kuin kääntää MTV:lle.
teksti: ©
2001 Raimo Miettinen

|