End
of Days (1999)
Arnold Schwarzenegger palaa taas ruotuunsa (Isäni on turbomies
oli aika noteeraus) ja esittää Bruce Willisin tyylistä actionmania,
Jericho Ganea. Gane on keskiluokan rikostutkija, joka saa kontolleen
erilaisia turva- ja murhajuttuja. Gane kärsii ammattinsa ja menneisyyden
tuomista murheista ja on siten aika alhaalle vajonnut alkoholin
vaikutuksesta. Vuosituhannen vaihdos on lähestymässä ja New Yorkissa
tapahtuu kaikenlaista kummaa. Milleniumhäiriöiset kansalaiset joutuvat
erikoisiin tapahtumiin.
Christien (Robin Tunney) on näkyjä näkevä parikymppinen nainen,
joka syö lääkkeitä ongelmaansa. Gane etenee tutkimuksissaan ja tapaa
Christienin. Kun ei jutun takana olekaan valtio on kirkko seuraava
vaihtoehto. Saatana on päättänyt taas herätä tuhat vuotisesta unestaan
ja kuksia vaimoaan, tällä kertaa vaimoksi on valittu Christien.
Jos hyvin käy, Saatana saa kuksia vaimoaan ilman Iso-Arskan häiriötä
ja kumia, jolloin tästä siitetään uusi "devil", josta tulee Tuhat
vuotisen valtukunnan Herra. Heh, eipä uskoisi, mutta Arska saa pistettyä
jalkansa väliin ja Saatanalta menee suunnitelmat pieleen.
End of Daysin (1999 USA) ohjaaja Peter Hyams (mm. Timecop)
on osannut tehdä mielenkiintoisen elokuvan, jonka kokoaikainen nautinto
ei ole ihan huippua kuitenkaan. Mutta kyllä tästä riittää iloa kahdeksi
tunniksi. Vaikka en olekaan Arnold Schwarzeneggerin ihailija niin
uskaltaisin sanoa Arskan roolista jotain hyvääkin.
Hyamsin erittäin lupaava alku on hienoine uskonnollisineen tunnuksineen
ja piiloviesteineen herättävä. Tällaisen hienouden ylläpitäminen
koko 2 tuntia voi olla hankalaa ja End of Days rapistuukin loppua
kohden ja lopussa se ei oikein olekaan kuin actionrämistelyä. Sääli.
Kun elokuvan hieno juoni sotketaan keskinkertaisiin tehosteisiin
ei jälki ole aivan parasta. Mutta juttuun suolaa tuo leivän päälle
Saatanana esiintyvä Gabriel Byrne (Stigmata),
jonka deniromainen olemus on hienoa jos pitää Robert De Nirosta.
Eilen oli siis ensimmäinen päivä vuotta 2000 ja voin sanoa, että
maailmanloppu ei tullutkaan, VIELÄ.
teksti: ©
2000 Raimo Miettinen

|