Bringing out the Dead (1999)

Martin Scorsesen halutaan muistaa mafiaelokuva Mafiaveljien (Godfellas) ohjaajana ja etenkin New Yorkin katujen kuvaajana. Lähes kaikille Scorsesen ohjaustöihin liittyy New York, joko tapahtuma kaupunkina tai jonain muuna oleellisena osana. Hänen new york -maisimmista elokuvistaan on varmaankin reilut kymmnen vuotta sitten valmistunut New York Stories, jossa mm. Nick Nolte esitti erään ihmisen elämäntarinan tässä suurkaupungissa. Bringing Out the Dead (1999 USA) kertoo taas kerran tarinaa tämän suurkaupungin slummialueella elävistä ihmisistä. Elokuva ei kuitenkaan kerro yleisesti kaupungin asukkaista vaan se kertoo erittäin synkän ja osittain stressaavan tarinan Frank Piercen (Nicolas Cage, 8mm) elämästä. Elokuva hakee totuuspohjan Joe Connelyn romaanista, joka itse on viettänyt ensiapuhoitajana 9 vuotta tässä huumeita, rikollisuutta ja prostituoituja kuhisevassa kaupungissa.

Scorsese on ottanut tällä kertaa käsittelyyn harvinaisen synkän ja lähes epäuskottavan tarinan, joka kertoo Piercen elämästä kolmivuorotyössä ambulanssinkuskina. Pierce on kävelevä zombie, jonka henkinen tasapaino on herkkynyt jo useita kuukausia, koska yksikään hänen potilaistaan ei ole selvinnyt hengissä. Fyysisesti mies toimii vielä kohtuullisesti, vaikkakin näyttää, että tämä voisi murtua minä hetkenä hyvänsä. Elokuva seuraa rutiineja ambulanssissa ja sen ulkopuolella kolmenpäivän ajan, jona katsojilla tutustutetaan Piercen kolme työkaveria, Larry (John Goodman, Big Lebowski), Marcus (Ving Rhames, Con Air) ja Walls (Tom Sizemore, Pelastakaa Sotamies Ryan). Joista jokainen yrittää selviytyä helvetillisestä työstään jollain keinolla, kuten Larry syömällä, Marcus aggressiivisella uskovaisuudellaan ja Walls väkivaltaisella käytöksellään (myös potilaita kohtaan). Marcuksen uskovaisuus viedään jopa niin pitkälle mustaan huumoriin, että elokuvan aikana kerkiää tapahtumaan neitsyt-maria-synnytys, jossa Piercelle käy taas kerran huonosti.

Bringing Out the Dead etenee neonvalojen ja kiiltävän asvaltin päällä välillä niin lujaa vauhtia, että kaiken mahdollisen irti saaminen ja nauttiminen onnistuu paremmin vasta toisella katselukerralla. Elokuva tarjoaa synkän tarinan lisäksi harvinaisen arkaluontoista ja mustaa huumoria, jota onnistuneesti ryydittää Nicholas Cagen ja Ving Rhamesin näyttelijäsuoritukset. Elokuva paljastaa sen, että huonosti menee myös muillakin kuin huumehörhöillä, joista elokuvia on tehty jo toisen käden sormetkin. Scorsese palaa 1997 flopanneen Kundun jälkeen takaisin eliittiin, New Yorkin kertojana.