Kaverini mahtava Joe - Might Joe Young (1998)

Mahtava, suuri ja suunnattu kaikille on (taas) ollut varmaan tämän Disney -elokuvan suunnittelijoilla mielessä, jollei se sitten satu lukemaan Walt-sedän työpöydän yläpuolella olevassa kultataulussa. Ja tähän perään kerron samaan hengen vetoon sen, että en vastusta Disneytä missään nimessä, korkeintaan en hyväksy sen tiettyjä "tavaksi" tulleita traditioita. Walt-sedän kukkarosta tuntuu rahaa löytyvän joka vuosi aina hiukan enemmän ja enemmän, sillä Disney-yhtiö tuottaa nykyään lähes joka vuosi ainakin pari filmeä. Yleensä vielä niin, että toinen on animaatioelokuva alan huipulta ja josta tulee kyseisen vuoden logo kertakäyttöastioissa, ilmapalloissa ja muropakkausten yllätyksissä. Disney elää uutta kukoistuskauttaan, joka olikin odotettavissa 1980-luvun "lamakauden" jälkeen. Uutena valloituksena on tullut tietokoneilla luodut kokoillan elokuvat (Toy Story 1 ja 2 ja Ötökän elämää).

Vuonna 1998 oli vuorossa tietokonetekniikkaa ja seikkailua yhdistelemällä tehty Kaverini mahtava Joe (Might Joe Young, 1998 USA). Elokuva oli Oscar -ehdokkaana juuri näistä tehosteista, joilla oli luotu 4½ metrinen gorillahahmo. En olisi sulattanut sitä jos elokuva olisi napannut kyseisen pokaalin, sillä olihan samana vuonna myös Steven Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryan ehdokkaana. Tietokone-efektien lisäksi elokuvaan on saatu pari puolituttua näyttelijää. Ehkä rahakirstun pohja oli alkanut näkymään tehostebudjetin jälkeen sen verran, että pääosiin jouduttiin ottamaan Bill Paxton (Gongo) ja Charlize Theron (Paholaisen asianajaja). Korjattakoon se väite, että Paxton ja Theron olisivat pääosissa tässä seikkailurainassa, sillä selkeän niskaheiton kautta gorilla-Joe vie voiton pääosamittelössä. Tämä tuplasti pidempi ja 10-kertaisesti painavampi gorilla on sympaattinen, mutta vielä liian nuori näyttelijä (toim. huom. Joe-gorilla on tehty tietotekniikalla). Joten kaikki kohtaukset ovat kuin "ala-asteen joulujuhla" -tasoa.

Paxton on jonkin asteinen eläinten suojelija, joka löytää Afrikasta jättiläisgorillan, jonka henki on vaarassa. Gorillan kanssa lapsuudesta asti ollut Jill (Theron) lähtee pelastusreissulle mukaan ja niinpä seurue saapuu Hollywoodiin kuin King Kong aikoinaan. King Kongista onkin haettu paljon parodian aihetta ja lisäksi elokuva nojaa pahasti tähän legendaan jopa niin pahasti, että katsojalle tuotetaan ärsyyntymistä. Oliko tarkoitus saada juttu omaperäiseksi, siinä on kuitenkin epäonnistuttu ikävällä tavalla.

En muistaisi elokuvan saaneen Yhdysvalloissa suuriakaan lipputuloja. Eikä elokuva ole varmaan ollut Disney-yhtiön 98-vuoden suurin elokuvaprojekti. Yhtiöltä saa kuitenkin joka vuosi odottaa innolla uutta tuotosta, ja tämän vuoden (2000) elokuva, Fantasia 2000 ei varmaankaan ole huonoimpia ja pienimpiä satsauksia. Pessimistisenä arvostelijana uskallan heti perään muistuttaa siitä, että rahallakaan ei saa aina kaikkea.