Toy
Story 2 (1999)
Toy Story 2 (1999, USA) on John Lasseterin ohjaama kokoillan
piirretty, joka on tehty hänen animaatioyhtiön Pixarin
ja Disneyn yhteistyössä. TS2 on suoraa jatkoa aikaisemmalleen,
jossa seikkailivat mm. Woody, Buzz Lightyear ja herra Perunapää.
Kakkososaan ollaan saatu runsaasti uusia hahmoja ja myös vanhat
tutut, kuten Stinky (vieterikoira) ja Rex (dinosaurus). Hahmojen
kirjavuus ja erittäin tehokas juoni siivittävät TS2:sta
eteenpäin lujaa vauhtia "Kohti ääretöntä
ja sen yli!".
Pixar tekee tällä hetkellä lähes varmaan laatua
tietokoneanimaatiossa (ainoana megaluokan yhtiönä), kuten
olemme jo saaneet huomata mm. elokuvien Toy Story -lelu elämää
(Toy Story ,1995) ja Ötökän
elämää (Bug`s life, 1998) myötä. Täytyy
mainita, että Pixar ei ole tietenkään ainoa, joka
jyrsii tietokoneanimaation kasvavasta kakusta, vaan hampaansa sen
kylkeen ovat iskeneet myös muut esimerkiksi DreamWorks elokuvallaan
Muurahaizet (Antz, 1998).
Toy story 2 kertoo seuraavasta kesästä ykkösosan
jälkeen, kun Andyn huoneessa lelut viettävät rauhallista
elämäänsä. Woodyn on määrä päästä
cowboy-leirille Andyn mukaan, mutta lelulta irtoaakin käsi
leikittäessä ja niinpä länkkäri jätetään
pölyttymään hyllylle. Samalla, kun Andy on leirillä,
päättää hänen äitinsä järjestää
pihamyyjäiset (erittäin tyypillisiä Yhdysvalloissa),
joissa sitten erinäisten asioiden seurauksena Woody joutuu
lelukerääjän käsiin. Avaruusrangeri, Buzz Lightyear
ja kumppanit näkevät, kun lelukeräilijä Al McWhiggin
varastaa Woodyn ja lähtee lelu mukanaan jonnekin. Kumppanit
lähtevät varkaan perään, jotta voisivat pelastaa
ystävänsä, joka aikoo ripustaa keräilyharvinaisuuden
lasivitriiniin.
Pixar ja erityisesti ohjaaja Lasseter onkin halunnut saada lapsille
(kuten myös aikuisemmille katsojille) miettimisen aihetta siitä
kumpi on parempi: lelu vitriinissä ja eikä sillä
leikitä taikka sillä leikitään, mutta se ehkä
hajoaakin joskus ja se unohdetaan. Lasseter suosii jälkimmäisen
aatteen kannatusta, vaikka kuulemma itse onkin lelukeräilijä,
ironiaa.
Ne, jotka eivät ole nähneet Toy story (1:stä) ovat
ehkä missanneet 1990-luvun parhaimman lastenelokuvan, jonka
nyt teattereihin tullut jatko-osa on ihmeen vakuuttava jatko-osaksi.
Jos tietää "lain", että jatko-osat eivät
voi olla parempia mitä alkuperäinen elokuva niin ei varmaankaan
usko, että Toy Storyen kohdalla olisi toisin. No silti tässä
käy (melkein) niin, kakkonen on lähes parempi mitä
aikaisempi. Vikaa löytyy, mutta ne ovat niin mitättömiä,
että melkein uskaltaisin antaa tälle täydet.
Elokuva-alan suomalainen lehti, FilmiLehti julistaa, että
"Elokuvan ainut vika on yksi lievästi ärsyttävä
balladi.", ja itsekin myönnän sen olleen melko tarpeeton.
Jos tarpeettomuutta mitataan pikkulasten lisääntyneellä
ähisemisellä ja kiemurtelulla tuoleissa ko. kohdan aikana.
Uskon, että Disney on halunnut jostain käsittämättömästä
syystä lisätä (aina) elokuviinsa muutama imelän
balladin, joilla sitten aiheutetaan sellainen ähinä ja
kiemurtelu tuoleissa.
Pixar on tehnyt elokuvalla uuden suunnan ollen aallonmurtaja tällä
alalla. TS2:ssa on muutoksia siis parannuksia verrattuna ykköseen,
jonka taso oli jo erittäin hyvää. Mainittakoon Andyn
koira, jonka 4 000 000 karvaa oli saatu uskottavasti leffakankaalle,
koiran lisäksi elokuvassa on runsaasti nauttittavia yksityiskohtia.
Hämmentäviä kohtauksia isoissa ympäristöissä,
kuten lentokentällä ja maantiellä. Tällaista
jälkeä kehtaa katsoa hiukan vakavamielisempikin, mutta
en toivo Pixarilta kuitenkaan uutta Toy Storya tämän jälkeen.
Median antamien tietojen mukaan Pixarilta olisikin tulossa uusi
tietokonenanimaatio nimeltä Monster Inc. Katsotaan mitä
Lasseter tiimeineen ryhtyy tekemään.
teksti: ©
2000 Raimo Miettinen

|