Paholaisen asianajaja - Devil's Advocate (1997)

Kevin Lomax (Keanu Reeves, Matrix) menestyvä asianajaja, joka ei ole epäonnistunut koskaan työssään. Sana on levinnyt ja erään onnistuneen jutun jälkeen saapuu Lomaxin luokse nykiläinen mies ehdottamaan työtä nykiläisestä juristifirmasta. Lomax ja hänen vaimonsa, Mary Ann (Charlize Theron, Kaverini mahtava Joe) päättävät lähteä Isoon Omenaan asumaan ja kaikki tuntuukin olevan hyvin, on kunnon palkka ja asunto, jonka vuokran maksaa yhtiö. Lomax tapaa sitten myöhemmin myös yhtiön pomon, John Miltonin (Al Pacinon, Kummisetä). Milton tuntuu jo ensisilmäyksellä jotenkin oudolta, mutta jos mies maksaa melkein kaiken Lomax elämästä niin uskoisi sen kannattavan.

Vaikka Miltonilla onkin outo käytös rupeaa hänen ja Lomaxin välit lähentyä. Sitten yllättäen yhtiön asiakas joutuu kolmoismurhasta syytteeseen ja Lomax saa "keltanokkana" ottaa jutun itselleen. Juttu etenee hyvin, mutta Lomaxin henkilökohtainen elämä saa kolauksen, kun hänen vaimonsa alkaa surkutella miehensä poissaoloja, eikä sänkysysteemitkään oikein toimi enää. Lisäksi punapäinen kaunotar yhtiön leivistä häiritsee Lomaxia. Juttu alkaa vyöryä kasvaen kokoajan ja muuttuen pian yliluonnoliseksi, jossa pomo Miltonilla on yllätävänkin paljon sormensa naruissa kiinni.

Paholaisen asianajaja (The Devil's Advocate, 1997 USA) on trilleriä ja kauhua yhdistelevä filmi, joka kerkesi Saanko esitellä: Joe Blackia ennen ja jälkimmäinen selkeästi lainailee edeltäjäänsä. Saanko esitellä: Joe Black oli kuitenkin tätä huomattavasti huonompi eikä ainoa syy ole 3 tunnin pituinen nauha. Paholaisen asianajaja pystyy tekemään asiasta mielenkiintoisemman, eikä se mene liian dramatisoivaksi, jonka taas Joe Black tekee.

Keanu Reevesin esittämä Kevin Lomaxin elämä ajetaan niin ahdistvaan pisteeseen, että oma tahdistin sai uuden rytmin. No mitä huonoa? Ainahan tällainen elokuva alkaa 2 tunnin jälkeen selittelemään miksi asiat ovat näin. Ei mielestäni ole ollenkaan tarpeellista ruveta kertomaan kristillistä mielipidettä saatanasta. Lisäksi elokuva heitti vielä turhankin käytetyn "loppu hyvin, kaikki hyvin"- päätöksen. Sankari tappoi pahan ja sai prinsessan takaisin.