Pelastakaa sotamies Ryan - Saving Private Ryan (1998)

Steven Spielberg jatkaa mieletöntä uraansa tällä hätkäyttävällä sota-elokuvallaan. Elokuva tuo uuden tavan kuvata toimintaa, kuvauskulmat ovat uusia ja kameramies rymistelee pommien ja luotien seassa niin, että katsojalle välittyy enemmän sodan todellisuutta kuin aikaisemmin. Pelastakaa sotamies Ryan (Saving Private Ryan, 1998 USA) on puhdas sotaelokuva joka ei ala leikkimään rakkaustarinoilla vaan kertoo pelkästään sodan mielettömyydestä. Tässä elokuvassa pääosalla tai sivuosalla ei ole väliä, sillä jokainen on kuitenkin kuolevainen.

Kun vuonna 1944 tehtiin Ranskan rannikolla Normandian maihinnousu, nousi rantaa myös kapteeni John Miller (Tom Hanks, Forrest Gump) joukkoineen. Suunnitelmana oli aluksi päästä saksalaisten asemiin ja valloittaa Ranska. Jo ensimetreillä katsoja tempaistaan mukaan sodan sisälle. Näillä ensimetreillä on myös sotaelokuvahistorian hienoimpia kohtauksia, ylivoimaisesti. Kohtaukset lähentelevät kirjan tapaa kuvailla sotaa, joissain kohdissa myös ovat parempia. Kapteeni Miller saa huomata isojen herrojen suunnitelman huonoksi, kun omien joukosta alkaa miehiä kuolla liikaa. Kun sitten maihinnousu saadaan siihen vaiheeseen, että rantavallit ollaan valloitettu niin mereltä voidaan tuoda loput joukot.

Kapteeni Miller saa kuitenkin pian uuden tehtävän, jossa hänen joukkoaan pyydetään etsimään James Ryan niminen sotamies. Kolme veljeään menettänyt sotilas on etsittävä, jotta hänet voitaisiin lähettää kotiin. Millerin joukkueen miehet epäilevät tehtävän mahdottomuutta, mutta esikunnan määräyksiä on kuunneltava. Pelastakaa sotamies Ryan etenee pienien taistelukohtauksien läpi päättyen kohtaukseen, jossa Millerin joukko taistelee saksalaisia vastaan yrittäen pitää kaappaamaansa siltaa hallussaan.

Pelastakaa sotamies Ryan on saanut 5 Oscaria: "Paras ohjaus", "Paras kuvaus", "Paras leikkaus", "Parhaat erikoistehosteet" ja "Paras äänitys". Itsekin yhdyn parhaaseen kuvaukseen, joka oli persoonallinen ja tarkka, muistuttaen kuitenkin kotivideokuvaamista parhaimmillaan. Tämä kuvaustyyli loi katsojaan sellaisen fiiliksen, että sota oli todellakin olohuoneessa. On myös hienoa, että elokuva ei ruvennut paljastelemaan tunteitaan romanttisessa mielessä, koska juuri tämänlaisia elokuvia on ollut jo tarpeeksi.