Unbreakable - särkymätön - Unbreakable (2000)

Maailman vuosittaisesta elokuvatarjonnasta maakohtaisesti tehdään eniten Intiassa, mutta massin määrässä mitattuna suurin paikka on Hollywood, Yhdysvalloissa. Intiassa syntynyt ja jo pienenä nassikkana kuvaa filmille tallentanut ohjaaja M. Night Shyamalan löi itsensä läpi ensimmäisellä pitkälläelokuvallaan Kuudes aisti. Suurta menestystä elokuva niitti juuri nerokkaan haastavan käsikirjoituksen ja ohjauksen voimalla. Elokuva tituleerattiin monasti "vuoden nerokkain kauhuelokuva" -nimikkeellä, eikä teinislashereista luonnollisesti ollut vastusta. Elokuvan erikoisuutta lisää se, että tuntemattoman ohjaajan pestiin astui 1990-luvun valovoimaisin actionsankari Bruce Willis, mies jopa taisi tirauttaa kyyneleen poskelleen Kuudennessa aistissa. Elokuva loi myös valkokankaalle uuden lapsitähden Haley Joel Osmentin (Anna hyvän kiertää).

Shyamalanin kakkonen, Unbreakable - särkymätön (Unbreakable, 2000 USA) on monessakin reseptissä paistettuna kuin Kuudennen aistin jatko-osa, vaikka se ei sitä kuitenkaan lopuksi ole. Bruce Willis on ymmärtänyt uralleen suotuisan suunnan ja on päättänyt jatkaa yhteistyötä Shyamalanin kanssa. Williksen varjoksi elokuvaan astuu Samuel L. Jackson (Jackie Brown), ei myöskään puolituntematon amatööri. Miehet tuntevat toisensakin Die Hard 3:n myötä.

Omalta kohdaltani petyin hiukan ohjaajan ensimmäiseen (jota hypetettiin huonoksi etukäteen), joten ns. kakkoselta en uskalla odottaa suurempia suorituksia. Toisaalta L. Jackson on sen verran hyvä näyttelijä, että viihdyn lähes poikkeuksetta miehen seurassa. Joku voi myös manata Shyamalanin siirtyvän nyt ohjaamaan huomattavasti kaupallisempia ja Hollywoodin lainalaisuuksia noudattavia elokuvia.

Unbreakable - särkymätön kertoo David Dunn -nimisestä (Willis) miehestä. Hän asuu Philadelphiassa ja on nykyään töissä urheilustadionin turvamiehenä. Junamatka New Yorkista kotiin päättyy ikävästi, kun kiskobiili suistuu raiteilta. Dunn herää sairaalasta, jossa hänelle alkaa valjeta elämänsä valoisat ja varjoiset puolet: "Kaikki muut ihmiset kuolivat junaonnettomuudessa, mutta hän itse selvisi ilman mitään ruhjetta." Myöhemmin häneen ottaa yhteyttä Elijah Price (Jackson), Limited Edition -sarjakuvagallerian omistaja. Price tietää hiukan enemmän, mutta miehen tietoisuus asioista saa Dunnin epäilemään ja perääntymään.

Shyamalanin elokuvalle tyypillistä (jos sallitte käyttää ilmaisua miehestä, joka on tehnyt kaksi elokuvaa) on lopun vastaus tapahtumille. Päätös on nyt ollut kahdesti katsojalle yllättävä. Tuntuu siltä, että kriitikot kuin myös katsojat tyrmistyvät Shyamalanin päätöksestä niin, että itse elokuva unohtuu kokonaisuutena. Näin elokuva helposti kehutaan nerokkaaksi, vaikka pelkän käsikirjoituksen ei pitäisi riittää ainakaan 5 tähteen. No, kriitikoilla on erilaiset tähtipolitiikat.

Unbreabable on käsikirjoituksen ohella mm. huolella rakennettua visuaalista tasapainoa. Elokuvan kuva henkii eloa ja maalauksellista tarkuutta. Esineet ja asiat ovat ja tapahtuvat harkitusti kankaalla. Tämän todistaa ainakin sen, että Shyamalan osaa käsitellä kameraa. Henkilöohjaus, sen kohdalla ei tietenkään tarvita aivan niin suuria ponnistuksia pääosanesittäjien kohdalla, jotka ovat ammattitekijöitä. Willis edistyy selvästi, mies on avautunut viimevuosina. Hän on uskaltanut tehdä komediaa kuin piinaavaa kauhua, eikä miehen maine ole muuttunut huonommaksi. Entinen toimintasankari on vaihtanut vain paitansa siistimpää, mutta vaatteiden alta löytyy varmasti vielä adrenaliinia rutistaa yhteen maailman pelastukseen ;). Willis tekee mm. usean minuutin pituisen yhtenäisen dialogin (niin kuin Tarantinon Pulp Fictionissa).

Samuel L. Jackson vastanäyttelijänä ei varasta elokuvaa, vaikka ruutuaikaa löytyy runsaasti. Mies asettuu hahmoonsa hyvin. Rooli on vaihteeksi sopivan hillitty, eikä miehellä tarjoudu tilaisuutta aukaista suutaan messeväksi yksinpuheluksi. Toisaalta Jackson saisi keksiä räväkkään muutoksen työhönsä, muuten ura alkaa laskea muutaman seuraavan elokuvan jälkeen vauhdilla. Elokuvan kolmas näyttelijä, Dunnin poika, osassa Robin Wright Penn (Jeanne d`Arc) joutuu välittömästi valokeilaan ja vertailuun Haley Joel Osment suoritukseen Kuudennessa aistissa. Tämä vertailu ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi kovinkaan tarpeellinen, sillä Pennin filmiaika ja osan tärkeys eivät ole rinnastettavissa Osmentin rooliin.

Unbreakable - särkymätön rikkoo tabun olemalla omanlainen, eikä näin muistuta paljoa jatko-osaa. Shyamalan hyödyntää pitkiä otoksia ja hidasta leikkausta, jonka seuraaminen on nautittavaa. Hiukan jäin kaipaamaan purevampaa toimintaa, jota tarjotaan vasta elokuvan loppupuolella . Elokuva on kehittyneempi. Psykologisentrillerin muodot tuntuivat paremmin taas Kuudennassa aistissa. Särkymätön ei piinaa niin paljoa. Se on kuitenkin selkeä merkki Shyamalanin vankasta asemesta uutena ohjaajana elokuvateollisuuden puristuksessa.