powered by FreeFind

 

Kuudes aisti - The Sixth Sense (1999)

Viime vuoden menestys hitti elokuva-alalla oli selkeästi "realistinen kauhu", jonka merkittävimpinä niminä olivat Kuudes aisti (The Sixth Sense, 1999 USA), The Blair Witch Project ja American Beauty, jonka pelot liikkuivat hiukan eri maailmoissa mitä esimerkiksi Kuudennessa aistissa. Kuudes aisti on pelkästään amerikoissa roikkunut pitkään listalla ja Suomessa elokuva on tehnyt saman, eli reilut 10 000 katsojaa kuukauden aikana.

Elokuvan perussankarina Yhdysvalloissa koko viime vuosikymmenen ollut Bruce Willis (Pulp Fiction, Die Hard) on ottanut itselleen kerrankin vakavamman roolin sitten Yön väreiden, jossa Bruce esitti myös psykologia (huonommalla menestyksellä). Kuudes aisti on nuoren intialaissyntyisen M. Night Shyamalan ohjaama jännäri, jossa Haley Joel Osmentin esittämä Coel Sear 8-vuotias poika näkee kuolleita liikkumassa ympärillään ja tätä tapausta tulee auttamaan Bruce Willisin esittämä Malcom Crowe. Ontuvaa alkua siivittää kertomus Malcomin aluksi niin kukoistavasta perhe-elämästä, mutta kun filmillä siirrytään muutama kuukausi eteenpäin ovat asiat jo kääntyneet toisin. Tyypillisenä amerikkalaisena menestyjänä Malcom onkin sortunut liialliseen työhön ja sen panostamiseen. Lapsipsykiatrin hommat imevät miestä kuiviin samalla, kun vaimo viettää aikaa toisen miehen kanssa. Eteneminen lapsipotilaan kanssa asiassa ei oikein edisty aluksi, jonka seurauksena myös koko elokuva tökkii aluksi aika pahoinkin. Tuli vain seurattua muita katsojia sen verran, että harva viitsi istua haukottelematta.

Vaisun alun jälkeen elokuvassa alkaakin löytyä hiukan hyvääkin. Kun ohjaaja Shyamalan ottaa (oikean) päähenkilön käsittelyyn eli Haley Joel Osmentin esittämän pienen kiusatun pojan saa katsojakin eräänlaisia pelkotiloja, kun kuolleet alkavat näyttäytyä myös katsojallekin. Tunnettu pelkojen aiheuttaja onkin juuri tietämättömyys siitä "mikä siellä nurkan takana piiloilee?", joten myös Shyamalan on ottanut irti mahdollisuudesta ja osaa pelotella katsojaa muutaman kerran niin, että herkimmille uskoisi kotimatkan kulkeminen yksin olevan tuskaa.

Mutta, miksi vain kolme (tähteä) jos kerran elokuvasta löytyi niinkin paljon hyvää. Osment oli uskomattoman hyvä, ja vaikka poika esittikin itseään pari vuotta nuorempaa niin silti sen ikäiseltä ei uskoisi löytyvän niin paljon taitoja. Osmentin rooli kiusattuna ja ujona poika ei voisi osua tarkemmin, sillä pojan koko olemus viesti pelkkää pelkoa ja epävarmuutta itsestään. Katsojalle tulee helposti halu sääliä Osmentia. Rinnakkaisnäyttelijä Bruce Willis oli kuitenkin aika vaisu, sillä miehen taidot eivät tunnu riittävän ihan siihen, että välillä herkistellään kyyneleet silmissä ja toisinaan taas ammutaan "hasta la vista" -tyyliin. Miehen täytyy asettua jompaan kumpaan genreen taikka hänet unohdetaan. Uskoisin, että lyijyruiskun kanniskelu ja osoittelu sopii tälle kovanaamalle paremmin mitä lapsispykologin rooli (kuulostaa jo aika naurettavalta).

Kuudennen aistin ongelmaksi tulee loppujen lopuksi liian hidas ja mateleva eteneminen, jolle katsojan mielihalut suuntautuvat aivan muualle. Shyamalanin olisi pitänyt tihentää kauhukohtauksia, jotta pelot olisi saatu pidettyä mahdollisimman lähellä toisiaan. Ehkä myös elokuvan tyypillisen hankala loppu olivat liian selitteleviä. Mielestäni loppuun olisi voinut jättää hiukan enemmän arvailua.

 

teksti: © 2000 Raimo Miettinen

ohjaaja: M. Night Shyamalan
näyttelijät: Bruce Willis, Haley Joel Osment, Toni Collette, Olivia Williams
genre: psykologinen kauhu, draama, kuolema
net: http://akas.imdb.com
kuvat: © 1999 Hollywood Pictures, Spyglass Entertainment ja The Kennedy/Marshall Company.

© 1999-2007 Hosting: Futuron Internet | Sivuilla vieraillut elokuvan ystäviä Kävijälaskuri

MAINOS: