Rush Hour 2 (2001)

Kun Jackie Chan onnistui viimeinkin läpimurrossaan Hollywoodissa elokuvalla Rush Hour, oli varmaa, että perästä kuuluu. Ja niin kuuluu. Laimea Rush Hour, joka ei antanut Chanille mitään mahdollisuuksia näyttää osaamistaan teki hänestä ennen kaikkea koomikon. Mutta tietenkin tämä oli arvattavissa jo ennen elokuvan ilmestymistä; Chan on jo melkein 50 vuotta, joten miehen on hidastettava vauhtia ja löydettävä uusia haasteita itselleen, halusi hän tai ei. Olisi vain ollut mukavampaa, jos se olisi tapahtunut jossain muussa elokuvassa. Rush Hour oli parhaimmillaan keskinkertainen toimintakomedia, ja Rush Hour 2 (2001 USA) on juuri samaa tasoa. Kun Chan on toiminnan keskipisteenä ja Chris Tucker sulkee suunsa (mikä on tosin ärsyttävän harvinaista), Rush Hour 2 toimii. Kun toiminta ja toisinaan toimiva komiikka pitävät taukoa, myös Rush Hour 2 kärsii hätää.

Ensimmäisessä Rush Hourissa Lee (Jackie Chan, Shanghai Noon) saapui Amerikkaan pelastamaan kidnapattua lasta ja ystävystyi paikallisen poliisin, Carterin (Chris Tucker, Rush hour, Dogma) kanssa. Jatko-osa on veistetty tasan samasta puusta ja samalla linkkarilla. Tällä kertaa kaksikko viettää lomaa Hong Kongissa, tutustuvat paikallisiin ravintoloihin, käyvät hieronnassa ja sen semmoista. Kukaan ei ylläty, kun loman keskeyttää räjähdys USA:n suurlähetystössä ja kaksi amerikkalaista kuolee. Kukaan ei taaskaan ylläty, kun Lee ja Carter saavat jutun hoitaakseen. Jäljet johtavat paikallisten rikollisten suuntaan, pääjehuina paikallinen Ricky Tan (John Lone) ja amerikkalainen Mr. Big (Alan King). Pahis-tyttönä mukana pyörii myös Hiipivästä tiikeristä, piilotetusta lohikäärmeestä tuttu Zhang Ziyi ja nais-kauneutta meille tarjoilee tällä kertaa Roselyn Sanchez, mikäli se nimi jollekin jotain sanoo.

Rush Hour 2 ei toimi täydellisenä tai edes hyvänä toimintakomediana, kuten ei toiminut ensimmäinenkään, ja syyt ovat mitä ilmeisimmät: Jackie Chan ei saa vapaita käsiä elokuvassa, vaan hän on toistuvasti valittanut kuinka hänen käsiään kahlitaan liian tiukoilla turvallisuusmääräyksillä ja liian nopealla kuvausrytmillä, joka ei anna hänelle mahdollisuuksia kohtauksien kunnolliseen rakentamiseen omalta osaltaan. Harjaantumattoman katsojan silmissä Chanin temput saattavat näyttää vakuuttavilta, mutta vanhat Chan-fanit pudistelevat pettyneinä päätään. Siitäkin huolimatta jopa rajoitettuna Chanin toimintakohtaukset ovat elokuvan ainoa merkittävä piristysruiske. Toinen ja suurin elokuvan tasoa huonontava asia on allekirjoittaneen silmissä toinen pääosan näyttelijä Chris Tucker. Hänestä ei ole hyötyä toimintakohtauksissa, hänen vitsinsä ovat nolostuttavan huonoja ja hänen toistuva, 10 oktaavia lampaan ääntä korkeampi määkyminen saa katsojan selkäpiin värisemään. Jostain syystä hänen (ja kirjoittajien) mielestä ihmisten loukkaaminen ja haukkumuminen on hauskaa. Kauhistuttava mies. Kaiken lisäksi kokemattomalla ohjaajalla Brett Ratnerilla ei ole ollut aavistustakaan miten työskennellä Chanin kanssa, joten Chris Tuckerin olemus dominoi koko elokuvaa.

Fiksusta juonesta ei ole tietoakaan tällaisessa elokuvassa, joten positiivisten asioiden pitäisi kummuta huumorista ja toiminnasta. Toimintakohtaukset toimittavatkin paljon perille monissa kohdissa, mutta huumori jättää toivomisen varaa. Tilannekomiikka toimii toisinaan, pääasiassa Chanin ansiosta, mutta "viralliset" vitsit eivät naurata yli 15-vuotiaita. Toivottavasti. Niinpä Rush Hour 2 sopii aivotonta actionia kaipaavan katsojan ruokalistaan, mutta mitään uraa uurtavaa toimintakomediaa on turha odottaa. Sopii toivoa, että meno tästä paranee Rush Hour 3:ssa, joka on jo tekeillä. Vetoa en kyllä löisi sen puolesta, mutta aina saa toivoa.