Shanghai Noon (2000)

Jackie Chan on tehtaillut hyvin samankaltaisia kung-fu-pätkiä jo 70-luvulta asti. Hänen parhaisiin elokuviinsa kuuluu nimet kuten Bronxin hurrikaani, Ensi isku, Supercop ja Armour of the Gods. Vasta kahden viime vuoden aikana hänet on alettu noteeraamaan Hollywoodissa. Hänen ensimmäinen "suuri" elokuvansa oli Rush Hour, ja viimeistään silloin kaikki tutustuivat Jackie Chaniin. Näyttää siis siltä (varsinkin nyt Shanghai Noonin jälkeen), että Chan on onnistumassa eläessään siinä, missä itse legendaarinen Bruce Lee epäonnistui: Amerikan ja koko maailman valloittamisessa. Lee valloitti maailman vasta kuoltuaan.

Shanghai Noonin tarina lähtee liikkeelle Kiinasta, Kielletystä Kaupungista, vuonna 1881. Prinsessa Pei Pei (Lucy Liu, Charlien enkelit) päättää lähteä karkuun kohtaloaan ja suunnistaa matkansa kohti Amerikkaa, kuinkas muuten. Hyvin pian tämän jälkeen prinsessa kidnapataan ja hänestä vaaditaan lunnaita. Kiinassa tietenkin hätäännytään ja prinsessan perään lähetetään neljä kuninkaallista vartijaa, yksi heistä on Chon Wang (Jackie Chan). Muutamien välikohtausten jälkeen Chon Wang löytää itsensä aavikolta, yksin. Nyt Chon Wang lähtee etsimään prinsessaa Carson Citystä. Matkalla mukaan tarttuu huulta heittävä lainsuojaton Roy O´Bannon (Owen Wilson, The Haunting - paholaistalo) ja näin eriskummallinen pari lähtee pelastamaan prinsessaa. Wang hyvällä sydämellä ja O´Bannon kullan takia.

Kuten sanoin, elokuva ei ole pilattu liian omaperäisellä tai mutkikkaalla juonella, mutta ei ole tarkoituskaan. Ei kukaan sitä odota, joka on lähdössä katsomaan Jackie Chanin uutta elokuvaa. Eikä sitä kukaan välttämättä edes halua. Ihmiset menevät katsomaan Chanin elokuvia nauraakseen, ihastellakseen Chanin kumimaisia liikkeitä ja syödäkseen popcorneja. Juoni on jotain, mikä väännetään Chanin ympärille. Kun juoni on selvillä, Jackie vapautetaan ja hän saa mennä ja tulla mielensä mukaan. Ja yleensä sitä on hauska katsella. Niin myös tällä kertaa. Ehkä nimenomaan juuri tällä kertaa.

Shanghai Noon on pilke silmäkulmassa tehty villiin länteen sijoittuva toimintakomedia, joka vinoilee harva se hetki menneille kultti-länkkäreille (mieti sitä lausuessasi Chon Wang = John Wayne). Yllättävää kyllä, vaikka tämänkaltaiset elokuvat eivät yleensä ilahduta juuri ketään (esim. Wild Wild West), tällä kertaa homma tuntuu sujuvan ihmeen kevyesti. Dialogi ei ole Oscar-ainesta, mutta sopii Chanin ja Wilsonin suuhun kuin nakutettu ja irrotti ainakin minulta naurut vähän väliä. Kaksikon kemia tuntuu pelaavan yhteen mainiosti. Ennen hieman tuntemattomampi Owen Wilson tulee varmasti saamaan näkyvämpiä rooleja tulevaisuudessa, Chanista puhumattakaan. Ovet ovat viimeinkin auki Hollywoodiin, niinpä uskoisin, että Chania tullaan näkemään tulevaisuudessa vielä paljonkin (Shanghai Noon II on saanut jo vihreää valoa).

On kuitenkin kylmä tosiasia, että Chan on tulossa vanhaksi. Edes Jackie Chan ei pysty väistelemään Jumalan sormea. Vaikka kiinalaisen pikkumiehen mono nousee edelleen kevyesti, korkealle ja kovaa, ei siinä ole enää samaa napakkuutta ja energisyyttä mitä 90-luvun alussa, 70- ja 80-luvuista puhumattakaan. Sama seikka näkyy myös stunteissa. Chan on aina ollut ylpeä siitä, että hän tekee kaikki stuntit itse. Kaikista hulluimmatkin, ja joskus vastanäyttejöidenkin. Nyt hänen stunttinsa rajoittuvat pitkälti hirven sarvilla tappelemiseen ja pöydältä tippumiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettäkö Chanista olisi tulossa arvoton elokuva-maailmalle, pikemminkin päinvastoin. Hänen komedia-arvonsa on nousemassa taivaisiin Amerikassa. Ja ilmeisesti koko maailmassa.

Shanghai Noon on kokonaisuutena kevyt, sujuvasti kulkeva ja ennen kaikkea hyväntuulinen. Elokuva ei ehkä tule saamaan oscareita, mutta hällä väliä. Joidenkin elokuvien on tarkoitus yksinkertaisesti viihdyttää ihmisiä. Shanghai Noon on yksi niistä. Ja sen se tekee. Suurimmalle osalle ihmisistä ainakin.