Phonebooth (2002)

Jo jonkin aikaa videolla ja DVD:llä ollut yhteen puhelinkoppiin sijoittuva trilleri Phonebooth (2003 USA) tuli lopulta katsottua. Vuokrasin elokuvan jo kahdesti, mutta aina jäi vain katsomatta. Kyseessä on kuitenkin kestoltaan lyhyt (78') ja todella tiivistunnelmainen jännäri, joten puuduttavaksi sitä ei ainakaan voi kutsua.

Joel Schumacher on ohjannut elokuvan. Miehen viime vuosien filmografiasta löytyy kovin epätasainen joukko elokuvia sekä aiheeltaan että laadultaan. Tuoreimmasta päästä on irlantilaisesta naisjournalistista kertonut tositarinaan pohjautuva Veronica Guerin (2003), jota itse en ole vielä nähnyt. Bad Company (2002) oli taas Anthony Hopkinsin ja Chris Rockin yhteinen ydinasejahti, joka jäi aikanaan kesken. Syynä pääosin Rockin elekieli, jota harvoin jaksan koko elokuvan verran katsella. Sitten on vuonna 2000 valmistunut Tigerland, jonka pääosassa esiintyi Colin Farrell armeijan järjestelmää vastustavana sotilaana. Kyseessä on monelta kantilta katsottuna loistava kuvaus ja tuo mieleen Milos Formanin mestariteoksen Yksi lensi yli käenpesän. Murheellisen heikko elokuva on laatunäyttelijöiden Robert De Niron ja Philip Seymor Hoffmanin yhteinen komediashow Naapuri kuin painajainen (1999). Juuri televisiossa esitetty 8mm (1999) oli Schumacherilta paremmasta päästä. Lisäksi mies on ohjannut kaksi heikkoa Batman-filmatisointia (Batman & Robin, 1997 ja Batman Forever, 1995).

" Do you see the tourists with their video cameras, hoping the cops will shoot you so they can sell the tape to Goriest Police Shoot-outs?"

Tigerlandin päähenkilö Roland Bozz oli sen verran vahva tulkinta Colin Farrellilta, että ohjaaja Schumacher päätti muistaa nuorta näyttelijää uudessa trillerissään Phonebooth pääosalla. Tässä välissä Farrell näytteli kuitenkin Steven Spielbergin tieteiselokuvassa Minority Report.

Farrell esittää nyt newyorkilaista tiedottajaa Shu Shepardia. Mies paljastuu elokuvan aikana ylimieliseksi, työkavereille valehtelijaksi ja vaimonsa pettäjäksi. Koko elokuvan tapahtumat sijoittuvat yhteen kadun varrella sijaitsevaan puhelinkoppiin, johon mielipuolinen tarkkaa-ampuja vangitsee hänet vain yhdellä soitolla. Paikalle saapuu aluksi muita ihmisiä tarkoituksenaan soittaa. Myöhemmin myös koko kaupungin huomio keskittyy Shepardiin, joka yrittää puhumalla löytyy ulospääsyä puhelinkopista.

Nerokas käsikirjoitus onkin koko elokuvan vahvin lenkki. Ahdas ja samalla paljas puhelinkoppi on erikoinen tapahtumapaikka, joka osaltaan on asettanut haastetta tekijöille, mutta myös tuonut täysin poikkeuksellista kuolemankauhua. Käsikirjoitus on hyvä tältä osin, kun taas lavastus tai kuvaus ei oikein herätä mielenkiintoa. Myös monet muut pikkutekijät ovat ponnettomia eivätkä auta kokonaisuudessa. Esimerkiksi Shepardin suhde vaimoonsa (Radha Mitchell, Pimeän uhka) ei tunnu miltään. Samoin ampujan ja Shepardin välinen dialogi ei jokaiselta sanalta kuulosta todelliselta ja loppuunhiotulta. Eikä vakuuttavia rooleja esittänyt Forest Whitaker (Taistelukenttä maa, Ghost Dog - Samuraiden tapaan) loista roolissaan, joka olisi voitu sekä kirjoittaa paremmaksi kuin myös ohjata. Itse en ainakaan epäile Whitetakerin osaamista tulkita poliisipäälikköä.

Phonebooth on independent-elokuvien tyylinen pikkutrilleri. Tarina seuraa kolmen ihmisen (Shepard, ampuja ja poliisipäällikkö) välistä tilannetta. Isoja sivujuonia ei ole: ei hetkessä kasvavaa mediatapahtumaa tai poliisiviranomaisten massiivista operointia ampujan jäljillä. Siinä on yksi loistava pääidea, jonka toteutus on jäänyt ikävästi heikoksi. Ehkä myös Joel Schumacherilla on ollut näppinsä pelissä elokuvan epätasaisuuden kanssa. Ongelmat eivät onneksi pilaa tunnelmaa pahasti, vaan jännittävä tunnelma jatkuu läpi lyhyen elokuvan loppuun asti.