Taistelukenttä maa - Battlefield Earth (2000)

Elokuva-alan moni mies Roger Christian on ollut mukana jos jonkinlaisessa elokuvassa. Monet näistä ovat hyvin menestyneitä tekeleitä, kuten Alien, Star Wars - Pimeän Uhka, Star Wars III. Jostain allekirjoittaneelle tuntemattomasta syystä mies on mitä ilmeisimmin ihastunut sci-fi-toimintaan, ja on nyt päättänyt jatkaa uraansa uuden sci-fi-seikkailun Taistelukenttä maa (Battlefield Earth, 2000 USA) kanssa. Miehen kirves tosin osuu kiveen tällä kertaa. Ja pahasti, auts.

Kaikki sai todennäköisesti alkunsa siitä, kun Travolta poimi Hubbardin romaanin (Battlefield Earth, 1982) käteensä ja sai typerän idean päähänsä. Travolta oli siis hankkeen synnyttäjä ja toimi tuottajana. Hän vei idean niin pitkälle, että elokuvaa alettiin tekemään ja sitten. sitten olikin jo liian myöhäistä. Karkuun ei enää päässyt. Nyt Travoltalla on aimo kasa sontaa kämmenellään.

Pätkän juoni on niin typerä, että tuntuu rikokselta edes kirjoittaa siitä. Eletään 3000-lukua ja Psyklo- niminen humanoidi-mörkö-haisuli-örkki-rotu on valloittanut maapallon ja alistanut ihmisen orjaksi. On ilmeisesti kahdenlaisia ihmisiä: orjia ja sitten neanderthal-tason keikareita, jotka kertovat lapsilleen kummitusjuttuja salaisissa luolissaan. Barry Pepper esittää Jonnie- nimistä sankaria, joka lähtee luolista katselemaan maailmaa, mutta joutuu pian psyklojen vangiksi. Kaikista ilkein humanoidi-mörökölli on Terl (John Travolta, Yksinoikeudella), joka on maapallon korkea-arvoinen turvallisuus-upseeri. Hän aikoo ovelasti huijata kollegojaan käyttämällä ihmisiä omina kullan etsijöinä. Hän ottaa muutaman orjan (yksi heistä on Jonnie) ja pakottaa heidät louhimaan kultaa. Tehtävä ei sinänsä ole orjille vaikea, koska fiksuina miehinä he marssivat salaa Fort Knoxiin ja kantavat sieltä ulos kultaharkkoja (yksi elokuvahistorian hauskimmista juonenkäänteistä) ja antavat ne Terlille. Terl on tunnetusti nerokas psyklo, mutta ei havaitse tässä mitään epäilyttävää, vaikka ihmisiä pidetään yhtä tyhminä tai jopa tyhmempinä kuin koiria.

Onnistuneesta jujusta huolimatta Luolamies- Jonnie kuitenkin suunnittelee kapinaa. Luolamiehen aivoillaan hän opettelee lentämään avaruusalusta, käyttämään aseita ja suunnittelemaan sota-strategioita. Parissa päivässä. Ei mikään idiootti siis. Jonnie käy siis ystäviensä kanssa kapinaan Terliä, hänen avustajaansa Keriä (Forest Whitaker, Ghost Dog - Samuraiden Tapaan) ja muita psykloja vastaan. Mitä veikkaatte, miten käy?

Kuten sanottu, juoni on tökerö. Jopa niin tökerö, että kaikessa vakavuudessaan se irrotti ainakin minusta paremmat naurut kuin yksikään viime aikojen komedioista. Se tuskin oli Travoltan tarkoitus.

Ja kuten arvata saattaa, tämän tasoisen juonen mukana tulee suurin piirtein yhtä hyvää dialogia. Travoltan one-linerit ovat niin huonoja, niin surkeita, että ne naurattavat ihan tosissaan. Hänen lahjansa menevät täysin hukkaan näin surkeassa roolissa. Travoltan hahmo kärsii niin yliammutusta kärjistyksestä, että tietosanakirjaan voisi laittaa "pahan, ilkeän" kohdalle hänen kuvansa. Melkein yhtä paha on Whitakerin hahmo Ker. Ihmiset sitten ovat vastaavasti kaikkea muuta: armollisia, rakastavia, hyviä joka mielessä. Stereotypioita ei siis ole juurikaan kavahdettu tässä elokuvassa.

Yleensä sci-fi -elokuvat kärsivät näistä tyypillisistä jutuista: typerästä juonesta, yliampuvista hahmoista (ja näyttelijöistä) ja tosikkomaisesta käsikirjoituksesta, mutta monesti ne saadaan kuitenkin jokseenkin kiinnostaviksi efektien avulla. Ainakin siis niille, jotka yleensä sci-fistä pitävät. Tässä elokuvassa ei onnistuta siinäkään. Efektien piti kuulemma edustaa 2000-vuoden kuuminta kärkeä. Kuuminta kärkeä se edustaakin, ei tosin 2000-vuoden vaan 1970-luvun. Vanhoissa Star Trekeissä oli melkein yhtä hyvät visuaaliset efektit.

Vaikka Taisteluplaneetta Maa onkin yksi 2000-luvun tähän mennessä huonoimmista elokuvista, se ei ole silti hyödytön. Se on nimittäin hauska. Vuokratkaa tämä kaveriporukalla ja pitäkää hauskaa. Kertokaa siitä tutuille. Vaalikaa sitä. Se on hauska. Joku saattaa miettiä, että nyt tulee annettua vähän turhan jyrkkää kritiikkiä tästä suunnasta. Kehotan heitä katsomaan tämän elokuvan. Palataan asiaan sen jälkeen.