Ghost
Dog - Samuraiden tapaan - Ghost Dog - The Way of the Samurai (1999)
Ghost Dog - samuraiden tapaan (Ghost Dog - The Way of the
Samurai, 1999 USA, Saksa, Ranska, Japani) on elokuva, jonka lähtöasetelma
on huikea. Kiihkeän, sosiaalisen elämän keskellä talojen katoilla
asuu eristäytynyt tappaja, joka suorittaa tehtäviään paikalliselle
mafiapomolle.
Elokuva ei kuitenkaan nojaa painollaan täysin Ghost Dog -nimisen
tappajan murhaoperaatioihin ja pakoiluun
vihaisia mafiamiehiä. Elokuvassa seurataan myös Ghost Dogin sidoksia
yhteiskuntaan tai siitä eristäytymistä. Onko mies sitten itse valinnut
juuri tämän yksinäisen teloittajan aseman, sitä ei kerrota.
Muutenkin elokuva keskittyy tähän hetkeen ja jättää Forest Whitakerin
esittämän teloittajan lähes paljaaksi, mutta kuitenkin inhimilliseksi
persoonaksi.
Tarina siitä, että suurkaupungin korkeiden talojen katoilla asustelisi
murhaaja, joka toimisi vain kirjekyyhkyjen tuomien viestien avulla
on jo sinänsä urbaanin legendan oloinen. Myöskin pelottava. Tätä
tunnetta hyödyntäen ohjaaja Jim Jarmusch luo henkilön, jonka sisäntä
hän ei missään vaiheessa täysin paljasta. Ghost Dog jää kuin roikkumaan
painottomaan tilaan osittain.
Elokuvassa Ghost Dog murhaa ihmisiä, joskus pahoja joskus hyviä.
Miehen työn ulkopuolisesta elämästä on kerätty runsaasti hetkiä.
Pääasiallisesti Ghost Dog viettää yksinäistä elämäänsä, välillä
kuitenkin muutaman tuttunsa kanssa jutellen. Ystäviksi ketään heistä
ei voi kuitenkaan julistaa. Mafiapomo Louien (John Tormey, jonka
vasilli Ghost Dog on) välillä ei ole kuin työsuhde. Ranskalaisen
jäätelömyyjän kanssa miehellä ei ole myöskään suurempia sidoksia,
koska myyjä puhuu vain ranskaa ja eikä Ghost Dog ymmärrä kieltä.
Kesken elokuvan murhaaja tutustuu uuteen ihmiseen, pieneen tyttöön.
Tytöstäkään ei kerkiä tulemaan ystävää, vaikka mahdollisuuksia olisikin
ollut.
Tavallaan juuri tytön ja murhaajan suhde oli samanlainen mitä Luc
Besson Leonissa, mutta nyt suhde jää kuitenkin ohueksi. Leon keskittyi
juuri tähän "epäkohtaan", jossa mies elää maskuliinista elämäänsä
ja apuun tulee nuori tyttö, josta myöhemmin kasvaa emäntä ja tappaja.
Onneksi Jarmusch jättää pois tällaisen tilanteen ja keskittyy yleisesti
erakon elämään.
Forest Whitaker (Pulp Fiction, Vantage Point) onnistuu olemaan roolissaan uskottava. Mies luo
hahmostaan juuri sen tyylisen ihmisen, henkilön joka ei ole täysin
epänormaali eikä myöskään tavallisen oloinen. Ei mikään karikatyyri,
vaan persoonallinen. Mustaa rappia limusiineissa, kun keikka on
hoidettu.
teksti: ©
2000 Raimo Miettinen

|