Zooey Deschanel ja Mark Wahlberg.

Ashlyn Sanchez, Zooey Deschanel, John Leguizamo ja Mark Wahlberg.

Mark Wahlberg, Ashlyn Sanchez ja Zooey Deschanel.

The Happening.

The Happening.

New Yorkin keskuspuiston rauha järkkyy heti aamutuimaan. Ihmiset käyttäytyvät oudosti, jopa itsetuhoisesti. Rakennustyöläiset loikkaavat kuolemaan, poliisi ampuu itsensä hengiltä ja toisaalla nuori nainen pistää hiuspuikon kaulastaan läpi. Tragedian toisensa perään kokeneet kaupunkilaiset päättelevät terroristien jälleen iskeneen. Ilmaan on mitä luultavimmin päästetty hermoston lamauttavaa myrkkyä, joka leviää tuulen mukana. Myrkky pistää harkintakyvyn koetukselle kunnes itsesuojeluvaisto katoaa tyystin ja päässä pyörii vain ajatus itsemurhasta. Selittämätön epidemia kulkeutuu vääjäämättä kaupungin ulkopuolelle, mutta näyttäisi viimein rajoittuvan ainoastaan maan koillisosiin. Siltikin maaseudulla vaikuttaisi olevan turvallisempaa ja sinne moni suuntaakin kauhunsekaisin tuntein.

Pakomatkalaisia päästään seuraamaan biologianopettaja Elliotin (Mark Wahlberg) ja hänen vaimonsa Alman (Zooey Deschanel) kautta. Joukkoon liittyy myös Elliotin työkaveri Julian (John Leguizamo) ja hänen tyttärensä Jess (Ashlyn Sanchez). Julian päättää kuitenkin lähteä etsimään kadonnutta vaimoaan ja niinpä Jess jää nuorenparin hoiviin. Syrjäinen maaseutu ei pysty tarjoamaan turvaa pitkäksi aikaa ja pian ruumiita alkaa kasaantua paikasta riippumatta. Mikä kumma ihmisiin on iskenyt ja miten välttyä tartunnalta. Elliotin biologian taidoilla onkin kysyntää kun kamppailu eloonjäämisestä alkaa.

Paljon parjattu ohjaaja/käsikirjoittaja/tuottaja/näyttelijä M. Night Shyamalan pomppasi elokuvaväen tietoisuuteen ihokarvoja nostattaneella Kuudes aisti (1999) mysteerillä. Lippuluukuilla sujui sen verran hyvin, että jatkoa seurasi nopealla tahdilla ja samantyyppisellä kaavalla: Unbreakable (2000) pohjusti tietä suurmenestykselle Signs (2002), jossa Mel Gibsonin esittämä pastori kamppaili selittämättömien ennusmerkkien ja uskonpuutteen välimaastossa. Menestyksen huumassa Shyamalan takoi kun rauta oli tulikuumaa. The Village (2004) oli suuresta mainonnasta ja väkevästä näyttelijäkaartista huolimatta lievä pettymys. Kurssi ei korjaantunut kepoisen oloisella Lady in the Water (2006) virityksellä, vaikkei siinä varsinaisesti mitään vikaa ollutkaan. Shyamalan oli (huomaamattaan) jäänyt eräänlaiseen kierteeseen, jossa edellisen elokuvan tapahtumat oli nokitettava vaikka väkisin.

The Happeningin (2008, Yhdysvallat) kanssa Shyamalan palaa juurilleen. Mukaan on otettu sopivasti vanhoja hyviä reseptejä, mutta myös pussillinen uusia. Shyamalan on viisaasti luopunut vakionäyttelijäkaartinsa paapomisesta ja antanut tilaa raikkaille, uusille kyvyille. Vakavailmeinen Joaquin Phoenix on korvattu Wahlbergilla (We Own the Night) ja Bryce Dallas Howard on vaihtunut mielenkiintoiseen tuttavuuteen, Zooey Deschaneliin (Muuttohaluton poikamies), joka muistuttaa erehdyttävästi tv-sarjasta Bones tuttua Emily siskoaan. Turvallista Shyamalan-osastoa edustaa pääkuvaaja Tak Fujimoto ja musiikkivelho James Newton Howard, joiden panos on tälläkin kertaa tuntuva. Enimmäkseen Signsissa hyvin toimineilla jipoilla luodaan aavemaista ja hermostuttavaa ilmapiiriä tehokkaasti. Paniikki leviää yhä parhaiten neljän seinän sisällä ja amatöörikuvaajien tärisevin käsin tallentamat kauhu-uutiset nostavat edelleen palan kurkkuun. Miksi siis keksiä pyörää uudelleen?

Viisain uudistus on kuitenkin yksinkertainen: Shyamalan jättää tällä kertaa itsensä näyttelijälistalta pois. Ainakin minua kummastuttaa suuresti se vimma, jolla Shyamalan on aiemmin itseään tyrkyttänyt myös näyttelijänä, varsinkin kun miehen taidoista juuri näytteleminen on kiistatta heikoin. Päävastuu lepääkin vahvasti lempeäkasvoisen Wahlbergin harteilla, joka pystyy kannattelemaan epäuskottavuuden rajamailla häilyvän roolihahmonsa. Julkisuudessa Wahlberg on antanut kyseenalaista krediittiä Shyamalanin suuntaan väittäen, että ohjaaja meni jo liiallisuuksiin pelkoilmapiirin lietsomisessa öin ja päivin. Minä kyllä sanoisin sitä vain työlleen omistautumiseksi.

The Happeningia voisi ilkeästi kuvata Shyamalanin onnistuneena comebackina, joka ei ole aivan niin raskasta seurattavaa kuin aiempi tuotanto. Elokuva on silti sopiva sekoitus ahdistusta, anarkiaa ja apokalypsiaa. Välillä tunnelmaa kevennetään, osin puolitahattomasti tuttuun Shyamalanin tapaan. Katsojalle tarjotaan valmiita vastauksia, mutta myös tilaisuuksia pohdiskella itse selittämättömiä tapahtumia. Mihin maailmamme on menossa ja miten tehdä jos niin tapahtuu. Siinä joitakin päällimmäisiä ajatuksia kun kävelee elokuvateatterista kohti kotiaan ja kevyt tuulenvire tarttuu hiuksiin. Muistaa toki sopii, ettei tätä elokuvaa kannata lähteä katsomaan liian tiukkapipoisella asenteella. Yhtä suurta satuahan tämä vain on.

Teksti © 2008 Lasse Lepola

Lue myös toinen arvostelu elokuvasta The Happening.