Zooey Deschanel ja Mark Wahlberg.

Ashlyn Sanchez, Zooey Deschanel, John Leguizamo ja Mark Wahlberg.

Mark Wahlberg, Ashlyn Sanchez ja Zooey Deschanel.

The Happening.

The Happening.

Rehellisenä arvostelijana tunnustan, että M. Night Shyamalan (Kuudes aisti, Unbreakable) on suosikkielokuvan tekijöitäni ja katson hänen elokuviaan vaalenpunaiset kakkulat silmilläni.

Shyamalan kertoo videohaastattelussa keksineensä The Happeningin (2008, Yhdysvallat) tarinan kokonaisuudessaan yhden automatkan aikana, nähtyään tuulen heiluttavan lehtiä puissa, jotka kasvoivat tien vieressä. Kotona hän kirjoitti ideansa ylös ja työsti siitä elokuvan. Mielestäni tämä on kaunis ja luova tapa tarinoida, mutta Shyamalanista puhuttaessa ihmiset harvemmin ovat samaa mieltä hänestä tai hänen elokuvistaan ja siksi on vaikea kirjoittaa arvostelua The Happeningistä.

New Yorkin Central Parkissa ja lähikortteleissa tapahtunut kemiallinen ilmiö alkaa levitä kaupungissa ja ihmiset pakenevat sen alta. Philadelphiassa paikallisen lukion tiedeopettaja Elliot Moore (Mark Wahlberg: We Own The Night) kuulee tapahtumista ja hän päättää paeta kaupungista vaimonsa Alman (Zooey Deschanel: Muuttohaluton poikamies) sekä parhaan ystävänsä Julianin (John Leguizamo: Summer of Sam) sekä hänen tyttärensä kanssa. Heidän pakomatkansa alkaa sortua epätoivoiseksi oljenkorsien haparoimiseksi ilmiön levitessä nopeammin kuin he pystyvät turvallisesti etenemään.

Istuin penkkini reunalla ja odotin kädet hikoillen mitä seuraavaksi tapahtuisi lähes koko elokuvan ajan. Minua kiehtoi lähes kaikki tässä tarinassa. Kuitenkin havaitsin kanssakatsojieni reaktioista, ystävieni kommenteista ja netissä käytävistä keskusteluista, että ne asiat, jotka listaan The Happeningin vahvuuksiksi, ovat monien mielestä sen heikoimmat kohdat.

The Happeningin alku ei jätä arvailujen varaan mitään. Nyt on todellinen vaaratilanne tulossa ja siltä ei voi välttyä. Eräs vahvimmista näkemistäni trilleri-elokuvan aloituksista ja jopa elokuvaa kritisoineet antavat sille tunnustusta. Sen jälkeen mielipiteet jakautuvat. Näyttelijöiden erikoinen tyyneys, sivuhahmojen sieluttomuus, rauhallinen kuvaus ja apokalyptisille elokuville tunnusomaisen massahysterian puute oli kaunista katseltavaa ja vakuutti minut siitä, etten katsele jotain, jonka tapahtumia voin ennustaa. Mikään ei ollut odotuksieni mukaista ja nautin siitä, että Shyamalan oli jälleen kerran tehnyt omannäköisensä elokuvan. Elokuva foorumeita lukemalla kuitenkin tulee ilmi, että monet eivät mitenkään uskoneet The Happeningin kerrontaa ja heistä elokuva oli niin epärealistinen ja etäinen, että he laskivat teatterin kattolaattoja. Harmaan sävyjä ei ole havaittavissa puhuttaessa tästä elokuvasta.

Elokuva on Aristoteleeläisen täydellinen. Jos siihen on jokin osa jäänyt, se todellakin kuuluu osaksi juuri tätä tarinaa – muutamaa myöhemmin mainittavaa esimerkkiä lukuunottamatta. Shyamalanin symbolien käyttö ja avoin kerronta, joka pakottaa ottamaan tietoisesti osaa tarinan rakentamiseen katsojan oman mielikuvituksen sisällä, kiskoo meidät tarinan maailmaan sekunneissa alkutekstien päätyttyä. Jos hyvän tarinan määritelmä on, että tarinan seuraaja pelkää pahinta ja toivoo parasta - The Happening on hyvä tarina.

Ihailin The Happeningin monikerroksisuutta ja Shyamalanin tapaa kertoa yksinkertainen, usein rakkauteen ja perheeseen liittyvä tarina uskomattomissa raameissa. Tästä esimerkkinä Unbreakablen aviokriisissä oleva perhe, jonka isällä on erikoisia voimia tai Signsin uskonsa menettänyt pastori, jonka maatilalle hyökkäävät avaruusoliot. Kuitenkin keskustelua on herännyt, että Shyamalanin ura päättyy tähän, koska hän ei pysty enää saamaan syvyyttää käsikirjoituksiinsa vaan kertoo pinnallisia seikkailuja, joissa on päälleliimattuja käänteitä. Ketä tässä voi uskoa?

The Happening on Shyamalanin toistaiseksi verisin elokuva jossa gore on muistuttamassa, etteivät hahmot ole turvassa. Tehokkaasti käytettynä graafinen väkivalta ylläpitää kasvottoman vihollisen uhkaa, joskus selkeästi ideapöydälle jääneen, hankalammin toteutettavissa olevan kerronnan sijaan. Muutamat sivuhahmot toimivat ihmeellisen epäloogisesti ja vastoin katsojan intuitiota siitä, miten itse toimisi vastaavassa tilanteessa ja se pisti jopa tämän vannoutuneen Shyamalan-fanin mutristamaan huuliaan.

Jos olet Shyamalanin tuotannon ihailija, olet hyvin avomielinen elokuvan katsoja tai tavattoman utelias – voin vilpittömästi suositella katsomaan The Happeningin. Tulet näkemään koskettavan elokuvan, joka tarjoaa virikkeitä pitkään kahvipöytäkeskusteluun ja jättää auki rakoja monille erilaisilla tulkinnoille. Teille muille on vaikeampi antaa neuvoa. Joko toivot Elliot Moorelle ja hänen vaimolleen onnellista loppua ja rukoilet heidän pääsevän turvaan tai kaivat nenääsi koko elokuvan ajan ja pohdit maksamamattomia laskuja.

Teksti © 2008 Iiro Peltonen

Lue myös toinen arvostelu elokuvasta The Happening.