Magnolia (1999)

Magnolia (1999 USA) häkellytti minut, se vei sanani. Elokuvasta ei ole aluksi oikein sanottavaa, se oli todella hyvä, en vain keksi miksi. Ikävä ongelma juuri arvostelijalle. Täytyy pohtia hiukan.

Näyttelijöistä mm. Tom Cruise, Julianne Moore, Philip Seymor Hoffman ja moni muu joita ei saisi jättää mainitsematta tekevät aivan ainutlaatuista draama, jota ei voi odottaa läheskään kaikilta vastaantulijoilta. Stanley Spectorin roolissa Jeremy Blackman jää poikkeuksena hiukan eroavaksi ja heikommaksi, ehkä nuoren ikänsä takia. Philip Baker Hall poliisin roolissa tai elämäänsä ja vanhempiaan pakeneva Claudia Wilson (roolissa Melora Walters) muodostavat kaksi ihmisrauniota, jotka kohtaavat matkallaan kohti loppua. Ohuita siivuja, ihmisiä, joilla on paljon salaisuuksia ja sanottavaa, mutta elämässä ei ole tilaa niiden kertomiselle. Magnolia paisuu kuin sade ja mikä odottaa rankka sateen jälkeen?

Paul Thomas Andersonin ohjaama mestariteos tavoittelee monia hetkiä ja tunteita elämästä, eikä yhdellä kertaa katsoja voi vastaanottaa kaikkea informaatiota. Mustaakomediaa ja hyytävää draama tarjoava elokuva vaikutti minuun enemmän draamana. Alun hilpeän ironinen kohtaus itsemurhien muuttumisesta murhiksi ja sitä kautta kuitenkin itsemurhaksi osoittaa ääriesimerkein kuinka ohjailematonta elämä on. Andersonin aikaisempi elokuva Boogie Nights (1997) oli menestys, jossa myöskin käsiteltiin useamman henkilön kohtaloja. Magnolian jälkeen en voi olla katsomatta myös Boogie Nightsia.

Tom Cruise (Vaarallinen tehtävä) tekee harvinaisen ja mahtavan työn isäänsä vihaavana ja naisia alistavana Frank Mackeyna. Action-elokuvien kautta ihmisten tietoisuuteen tullut huippunäyttelijä kääntää kelkkansa alamäessä täyden 180 astetta ja itkee itsensä läpi elokuvan. Cruisea ei voi tämän jälkeen haukkua surkeaksi toiminta-elokuvien näyttelijäksi, tällä miehellä on potenttiaalia tehdä myös toisenlaisia elokuvia. Toisaalta harvinaista on myös se, että Philip Seymor Hoffman (Happiness - Onni) ja Julianne Moore suuntaavat kurssinsa Cruisen perään. William H. Macy (Pleasantville - onnellisten kaupunki) säälittävänä myyntimiehenä on ehkä ainoa raakile, Anderson pelastaa kuitenkin paljon, eikä Macyn hahmo jää nuukahtaneeksi terälehdeksi.

Magnolia on kaunis kukka. Mutta tämä Magnolia on ehkä kaunein ja täydellisin yksilö, jota ei olla kasvatettu puutarhassa. Elokuva on teatterinäytelmän veroista, se hyödyntää teatterin voimaa ja samalla myös elokuvan tarjoamia visuaalisia ja kuvauksellisia apuja. Tästä rakentuu harvinaisen upea kukka.