Melkein julkkis - Almost Famous (2000)

Koulunsa lehteen mielipiteitään kirjoitellut, myöhemmin Rolling Stones -rocklehden nuorin toimittaja Cameron Crowe kertoo nyt elokuvassaan Melkein julkkis (Almost Famous, 2000 USA) omanelämänkerrannallisesti rockin murrosiästä, ajasta jolloin musiikki ei vielä ollut pilattu kaupallisuudellaan. Tarinaa kehystävät nuoren toimittajan näkökulmasta nähtynä vuoden '73 tapahtumat nousevan bändin Stillwaterin ympärillä. Lieveilmiöt, groopiet, huumeet ja rytmikäs rock -musiikki sekoittavat nuoren pojan mielen, vaikka myös kasvua aikuiseksi tapahtuukin.

Tom Cruisen tähdittämällä Jerry Maguire -rakkausdraamalla suuremman yleisön tietoisuuteen noussut Crowe on tehnyt tasavahvoja elokuvia lähes koko ikänsä. Tätä ennen valmistuivat elokuvat Singles ja Say Anything. Seuraavassa elokuvassaan Vanilla Sky Crowe jatkaa Cruisen kanssa yhteistyötä. Melkein julkkis on Crowelta tasavahva elokuva, palkintokaappiin on tullut muun muassa sellaiset pokaalit kuin alkuperäisesta käsikirjoituksesta Oskari ja Golden Globe parhaana elokuvana (musiikki/komedia -elokuvana). Sivuosaroolista bändärini sai Kate Hudson myös palkinnon GG -gaalassa. Palkittujen lisäksi Melkein julkkis tarjoaa useamman muun loistavan näyttelijäsuorituksen, nostalgisia hetkiä ja ehdottoman vetävän ääniraidan.

Elokuva hyödyntää, kuvaa ja kertoo menneisyyttä yleensä romanttisesti, saaden asioista totuutta kukkaisempia tai traagisempia. Crowen musiikki-draama-komedia romantisoi aikaansa sopivan kiltisti. Tarinan hahmot ovat kaksipuolisia, sopivalla ironialla höystettynä elokuva tekee heistä rakastettavia, suuria elokuvahahmoja, joita ei pääse koskettamaan.

William Miller (Patrick Fugit) on poika, joka käy kaksi vuotta edellä koulua ja rustaa aatoksiaan paperille musiikista. Wannabe -toimittajat kiljuvat ilosta, kun William pääsee mukaan Stillwater -bändin tourneelle kirjoittamaan artikkelia Rolling Stones -makasiiniin. Bändin keulagroopie (Kate Hudson) saa nuoren miehen pään kääntymään, eikä kokematon tunne-elämä estä rakkauden kasvua. Tarkkailija, kärpänen katossa, William seuraa bändin kiertutetta, jossa sisäiset riidat repivät sisältä, viina polttaa elimet ja julkisuus ajaa tyhmiin tekoihin. Grey hound -bussi Doris kuljettaa lakeuksilla nuoren miehen aikuisuuteen.

Aikalaisuus ei kosketa minua suoranaisesti, olenhan syntynyt vasta 1980-luvulla. Uskon tavoittaneeni edes osan siitä nostalgisesta ilmasta, joka elokuva saattaa tarjota vanhemalle sukupolvelle. Melkein julkkis ei ole 60-luvun hippiajan aatteita pohtiva elokuva, Crowen elokuva on selkeästi modernimpi 70-lukulainen. Ääniraidalta löytyy runsaasti musiikkia, joka todistaa tämän väitteen.

Elokuvan hahmot ovat todella moniulotteisia. Pääosassa Patrick Fugit tekee huomattavan ammattimaista tulosta, jota ihailin alusta asti. Nuoren miehen viattomuus on tarkkaan harkittua, poskella vivahtava puna kruunaa lopullisesti. Goldien Hawn tytär ja Kurt Russellin tytär Kate Hudson (Tohtori T ja naiset) esittää elokuvassa bändäriä, tai avustajaa niin kuin hän sen itse käsittää. Penny Lanen hahmo on elokuvan kaunein hahmo, mutta myös traagisin. Ajan myötä räiskyvä ulkokuori ei kestä, vaan sisältä purkautuu lääkeyliannostuksen myötä elämän tuskaa. Jälkeenpäin tapahtuu suuri muutos ulkoisesti kuin myös sisäisesti. Kitaristi-idoli Russell, esittäjänä Billy Grudup on pakollinen kolmiodraaman osa, eikä ilman kitaristia bändistä tulisikaan paljoa, ei edes Dingoa.

Todd Solonzin Onnessa pelottanut ja Paul Thomas Andersonin Magnoliassa säälittänyt Philip Seymor Hoffman on yksi amerikkalaisenelokuvan tämänpäivän "mustiahevosia". Siviilissä ärsyttävän tavallinen 3-kymppinen Hoffman ei loista myöskään Crowen elokuvassa antitähteydellään staraksi. Rockantropologi tarjoaa visauksiaan nuorelle toimittajan klopille, mutta jää omasta tahdostaan sivummalle julkisuudesta. Hoffman osaa valita todella mallikkaasti osansa elokuvista, vähäisen filmimäärän takiakaan Melkein julkkiksessa miehen osalla on suhteellisesti enemmän merkitystä kuin kymmenellä kiertua-groopiella.

Melkein julkkis tositarinana imee, mustahuumori imee ja hahmot imee. Kiertuelentokoneen joutuessa ukksomyrskyyn tapahtuu bändin sisäistenriitojen lopullinen yhteentörmääminen. Crowe irrottelee tilanteella hauskasti, eikä tietenkään ammu ylitse. Komediaa tragediassa, tätä ne kreikkalaisetkin osasivat tehdä Ateenassa.

Aikalaiskuvaus 70-luvun rokkareista, loistavilla näyttelijöillä ja Crowen hyvällä ohjauksella tekee Melkein julkkiksesta viimevuoden parhaimmain rock-elokuvan. Rock -elokuvaksi se on vieläpä yllättävän fiksu. Elokuvan jälkeen on syytä etsiä lp-hyllystä Deep Purplen Smoke on the Water ja nupit kaakkoon!