Gladiator (2000)

Gladiator (2000 USA, Iso-Britania) tuo eteemme sen mitä elokuvamaailmassa ei ole tapahtunut lähes neljään vuosikymmeneen, se kertoo meille yhden uuden tarinan antiikin ajasta ja Rooman Valtakunnasta. Tai mielestäni sen pitäisi kertoa tarina juuri tästä mahtavasta valtakunnasta, jolla oli mielenkiintoinen ja verinen historia. Gladiator ei tarjoa tätä, ainakaan niin paljoa mitä senlaiselta elokuvalta pitäisi odottaa 40 vuoden jälkeen.

Ohjaaja Ridley Scott (Thelma ja Louise, Blade Runner) on sekoitellut 1960-luvun spektaakkelien ainesta tämän päivän kiihkeämpään kerrontaan, mutta unohtanut sen, että on kertomassa juuri historiallista tarinaa. Elokuva unohtaa ikävä kyllä historiallisen perustansa kerronnassa, visuaalisella puolella tietenkin ajankohta muistetaan, mutta hahmoihin keskitytään liikaa.

Stanley Kubrickin Spartacus (1960) on ollut selkeänä esikuvana muodostettaessa Maximuksen hahmoa. Maximukseen ollaan paneuduttu liikaa, niin paljon, että tästä on tullut päähenkilö koko tarinalle. Se oliko tämän nimistä miestä joskus ennen ajanlaskumme alun olemassa, ei ole voitu todistaa.

Mielestäni juuri historiallisen spektaakkelin pitäisi perustua tosiseikkoihin, eikä fiktiivisiin sankareihin. Gladiator sisältää tietenkin todellisiakin hahmoja kuten armollisen keisarin Marcus Aureliuksen (Richard Harris, Harry Potter ja viisasten kivi), epävarman murhaaja Commoduksen (Joaquin Phoenix, 8mm), jonka edes mennyt veli River Phoenix on tämänkin elokuvan jälkeen edellä.

Näkökulma gladiaattorin kypärän sisältä ei ehkä ollut paras valinta. Taas kerran pahamaineisesta hahmosta yritetään tehdä sankaria. Mielestäni lähtökohtana olisi voinut olla rahvaan elämä, jolloin Colloseumit ja muut temppelit olisivat olleet siinä oikeassa mittasuhteessa. Nyt tuntuu siltä, että kuka vain, joka tarpeeksi halusi pääsi sylkemään keisaria tai nostamaan peukaloa Colloseumin lehtereille.

Russel Crowe (L. A. Confidential, The Insider - sisäpiirissä) ei silti ole epäonnistunut kuvaamaan Maximuksen persoonaa. Crowe nouseekin ainoana reilusti muiden yläpuolelle, juuri sillä aitoudella, jolla Mel Gibson Braveheartissa esitti William Wallacea. Crowe päihittää Phoenixin, Connie Nielsenin ja Harrisin hahmot areenalla ja kuten myös kankaalla, joten ei ole varmaankaan väärin veikattu jos Russel Crowe istuu ensivuonna jännäämässä saako hän Oscaria tästä roolista.

Mielenkiintoisen suorituksen teki myös Oliver Reed orjakauppias Proximonina. Mies menehtyi kesken kuvausten alkoholinmyrkytykseen, hänhän oli tunnettu juoppo alkoholibisneksessä. Scottille tuli muutosten aika, jotta Reedin esittämättä jääneet kohtaukset saataisiin filmille. Itse huomasinkin lopun kohtauksissa, että Proximonin hahmo oli häälyvä tai miehen naama ei näkynyt kuvissa. Kiitokset Ridleylle ja tietotekniikalle.

Visuaalisella puolella Gladiator tykittää monen Spartacuksen ja Braveheartin ohi. Sanotaan se vielä kerran: Alun taistelukohtaus germaaneja vastaan oli kuin Steven Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryanin Omaha Beachin maihinnousu. Joten aivan alusta alkaen elokuva näyttää kuinka hyvällä arsenaalilla ollaan antiikinaika saatu kokoon. Juuri näillä hienoilla tehosteilla Gladiator saa hiukan enemmän muotoa, melkein voi tuntea "ajan siipien havinan".

Toimintaelokuvan genreen kuuluu myös hienot taistelukohtaukset hyvän ja pahan välillä. Alun metsätaistelu ja Colloseumilla gladiaattoritaistelut ovat yksinkertaisesti tyylikkäitä. Nopeatempoisia ja yllätyksellisiä, ei tavanomaisia. Hienon visuaalisuuden, mahtavan pääosan esittäjän ja epä-historiallisenspektaakkelin ominaisuuksien voimalla 2 ja puolituntia menee hyvin. Elokuva tarjoaa yöuniksi ehkä jopa matkan Rooman Valtakuntaan.