Harry Potter ja viisasten kivi - Harry Potter and the Sorcerer's Stone (2001)

Vuoden 2001 toinen odotettu suurelokuva (Taru Sormusten Herrasta - trilogian ensimmäisen osan ohella) oli eittämättä Harry Potter - kirjasarjan ensimmäinen filmatisointi. J. K. Rowlingin menestyskirjoihin perustuvasta elokuvasarjasta on tarkoitus tehdä peräti seitsenosainen - elokuva per kirja. Rowling ei alkujaan ollut kovin halukas laskemaan teostaan elokuvateollisuuden käsiin, peläten lopputuloksen olevan vain aivotonta Hollywood-hömppää. Vasta kun hänelle vakuutettiin elokuvan pysyvän Britteinsaarilla ja näyttelijöiden olevan sikäläisiä suuruuksia, hän suostui. Hyvä niin, sillä lopputuloksena on paras lastenelokuva pitkiin aikoihin, ellei peräti kaikkein paras.

Harry Potterin tarina lienee kaikille tuttu, mutta jollei näin ole, on pieni kertaus paikallaan.

Harry Potter on velholapsi, vaikkei itse sitä tiedäkään. Hänen vanhempansa ovat kuolleet tiedät-kai-kenen toimesta ja hän asuu sukulaisperheensä luona. Elämä perheessä ei ole ruusuilla tanssimista; heille hän on vain taakka ja kiusankappale, josta ei ole muuta kuin harmia. Tämän vuoksi hänen huoneensakin virkaa toimittaa pieni komero rappusten alla. 11-vuotissyntymäpäiväyönään Harry saa tietää totuuden, kun Tylypahka - nimisen velhokoulun riistanhoitaja, lempeä jättiläinen Hagrid (mainio Robbie Coltrane, Fitz ratkaisee) tulee noutamaan häntä kouluun. Perillä Harrya odottaa uusi, erilainen elämä, ystävät sekä uudet seikkailut.

Chris Columbus (Mrs. Doubtfire - isä sisäkkönä, Yksin kotona 1&2) ei ole epäröinyt tarttua vaativaan haasteeseen, vaan on yhdessä apulaistensa kanssa ohjannut fantasiaelokuvan vailla vertaa, josta on vaikea löytää heikkoa lenkkiä. Elokuva on hyvä tulkinta kirjasta tuoden tärkeimmät asiat esille. Elokuvan visuaaliseen puoleen on käytetty paljon rahaa, eikä se voi olla näkymättä. Jo pelkästään Tylypahkan koulu on näkemisen arvoinen siirtyvine portaikkoineen ja salakäytävineen, kuten myös Kielletty metsä ja sen asukit, Velhoshakki ja kaikki muut kirjasta tutut kummallisuudet. Kun mukaan ympätään erinomainen musiikki ja hyvät näyttelijäsuoritukset, on menestyselokuva valmis.

Näyttelijät voidaan jakaa kahteen kategoriaan, lapsiin ja aikuisiin. Daniel Radcliffe, joka teki läpimurtonsa David Copperfieldin TV-versiossa, nousee luonnollisesti parhaiten esille nimiroolissa äityen vakuuttavaan suoritukseen. Paljoa eivät hänelle häviä Rupert Grint Ron Weasleyna sekä Emma Watson Hermione Grangerina, Harryn parhaina ystävinä. Lapsipahiksen, Draco Malfoyn roolin tulkitsee Tom Felton.

Aikuisnäyttelijätkin tekevät erinomaista työtä. Em. Coltranen lisäksi pääosiin nousevat Richard Harris (Gladiaattori, Armoton) rehtori Dumbledorena, Maggie Smith (Nunnia ja konnia 1&2) opettaja McGarmiwana sekä Ian Hart (Michael Collins) professori Oravena. Varsinkin Harrisia on hauska katsoa, mieshän on kuin luotu Tylypahkan rehtoriksi. Parhaan roolisuorituksen tekee kuitenkin Alan Rickman (Michael Collins, Die Hard), joka on juuri niin kylmäävä ja lieromainen kuin taikajuomaopettaja Kalkaroksen tulee ollakin. Tähän rooliin ei voisi kuvitella ketään toista.

Vaikka Harry Potter ja viisasten kivi (Harry Potter and the Sorcerer's Stone a.k.a. Harry Potter and the Philosopher's Stone, 2001 USA) onkin suhteellisen pitkä lastenelokuvaksi, 2,5 tuntia, pitää se kuitenkin koko elokuvan ajan tiukasti otteessaan eikä suvantokohtia pääse syntymään. Toivottavasti tarinan tulevatkin osat pystyvät samaan, jota tosin en epäile ollenkaan. Ehdoton merkkiteos, joka sopii niin lapsille kuin vähän varttuneemmillekin.