Braveheart - Taipumaton - Braveheart (1995)

Vääristelköön sitten vaikka tuhatkolme kiloa totuutta niin kuitenkin Braveheart - Taipumaton (Braveheart, 1995 USA) on hieno, hyvä ja mestariteos. Kyllä jenkkiläisen tyylin kestää välistä, vaikka siinä suurennellaan ja rinta rontigilla seisotaakin lähes poikkeuksetta.

Braveheart on Mel Gibsonin ohjaama, tuottama ja näyttelemä spektaakkeli, joka sijoittuu keskiajan Skotlantiin. Nummilla eli aikoinaan legendan mukaan William Wallace niminen mies, josta nousi sotajoukkojen johtava, lähes pyhimykseksi skotlantilaisille. Gibson ohjaa nyt amerikan malliin tästä miehestä pitkän ja suuren luokan elokuvan, joka valmistumisvuotenaan (1995) oli yksi vuoden suurelokuvista.

William Wallace (Mel Gibson, Tappavat Aseet) syntyy pienessä kylässä, isä tapetaan, poika lähtee opiskelemaan Keski-Eurooppaan ja hänestä kasvaa kansansa puolustaja, puolipyhimys. Suuria taisteluja, valloituksia ja myös rakkautta. Elokuva ei astu siltä kultaiselta polulta pois, ei edes silloin kuin tarvetta olisi. Braveheart suuntaa suoraan taisteluista rakkauteen, jota vältellään vain todella harvoissa tämän päivän elokuvista.

Ranskan pyhimys Jeanne d`Arc sai itsestään elokuvan juuri tänä vuonna (2000), jonka ohjasi ranskalainen suurohjaaja Luc Besson. Kun verrataan Jeannea ja Braveheartia rupeaa löytymään eroja, joista voidaan päätellä millaisia suuntauksia juuri Euroopassa on ja millaista linjaa Jenkkilä noudattaa. Tietenkään jenkkien tyyliä tehdä elokuvia ei voi täysin tyrmätä. Joskus on hienoa katsoa todellisuutta suuremmaksi paisuteltua elokuvaa, joka on askeleen lähempänä fiktiota.

Ensimmäisellä katsomiskerralla Braveheart vaikutti todella hyvältä. Vuosia on kulunut siitä, mutta silti väitän, että tämä on yksi minuun vaikuttaneimmista elokuvista. Nykyään kyllä olen huomannut miten paljon turhaa ja huonoakin on tässä elokuvassa. Mel Gibson on ohjannut hienon elokuvan, vaikka näytteleminen meneekin välistä hiukan mahtipontiseksi. Silti "Freedom"-huuto pistää karvat pystyyn.