Lentäjä - The Aviator (2004)

Kun sain ensi kertaa kuulla Martin Scorsesen ja Leonardo DiCaprion tekevän yhteistyötä vielä näyttävän, mutta sisällöltään melko hengettömän Gangs of New Yorkin (2002) jälkeenkin, en oikein tiennyt miten suhtautua. Molemmat kun ovat osuneet tahoillaan lähivuosina harhaan lähes poikkeuksetta, eikä heidän ensimmäinen yhteistyönsäkään siis vakuuttanut. Mairittelevat arvostelut sekä Oscar-ehdokkuudet saivat mielenkiintoni kuitenkin heräämään ja kun Lentäjä (The Aviator, 2004 Yhdysvallat, Japani, Saksa) lopulta saapui kotikaupunkiini, päätin käydä tarkistamassa, onko Scorsese menettänyt otteensa elokuvien tekoon lopullisesti vai vieläkö hänellä on jotain annettavaa elokuvamaailmalle. Tämä kannatti, sillä uusimmalla elokuvalla ainakin minun uskoni miehen kykyihin palasi vanhalle tasolle.

Lentäjä on kertomus Howard Hughesista (1905-1976), jonka jälkipolvet muistavat pääasiassa kuuluisista elokuvatuotannoistaan, miljoonaomaisuudestaan sekä lukemattomista Hollywoodin elokuvatähtirakastajattaristaan. Näiden ohella hän oli myös intohimoinen lentäjä, jolle taivaan valloitus oli kaikki kaikessa. Jopa siinä määrin, että useammin kuin kerran hän laittoi omaisuutensa likoon intohimonsa vuoksi.

Kadehditun ja värikkään julkisivunsa alla Hughes oli omalaatuinen ja mitä kompleksisin henkilö. Hänen tunnetuin fobiansa oli bakteerikammo, joka hallitsi hänen elämäänsä siinä määrin, että sen voidaan katsoa tuhonneen jopa hänen elämänsä. Itse elokuva ei kuitenkaan koko Hughesin elämäntarinaa käy lävitse, vaan se keskittyy vuosiin 1927-1947, jolloin hän oli vielä suhteellisen hyvässä kunnossa ennen kuin fobia ajoi hänet erakoituneeksi.

Lentäjä on parasta Scorsesea sitten Casinon (1995). Elokuva on vauhdikas, viihdyttävä ja teknisesti erittäin vahvalla ammattitaidolla toteutettu. Scorsese, joka on aina osannut kuvata menneitä vuosikymmeniä ja niiden henkilöitä hämmästyttävällä tarkkuudella, onnistuu tässä jälleen. Niin Hollywoodin menestysvuosien glamour kuin sota-ajan maailmankuvakin piirtyvät valkokankaalle erinomaisesti. Elokuva voittikin parhaan Oscarin lavastuksesta sekä puvustuksesta.

Erikseen on mainittava kuvaaja Robert Richardsonin sekä leikkaajavelho Thelma Schoonmakerin yhteistyö, joka vetää vertoja jopa Scorsesen Kuin raivo härkä -elokuvalle. Monia menestyselokuvia (mm. Kill Bill 1&2, Casino, JFK) kuvanneen Richardsonin ja Scorsesen vakioleikkaaja Schoonmakerin yhteistyö pelaa täydellisesti kokonaisuuden ollessa energinen, puoleensavetävä ja ennen kaikkea näyttävä.

John Loganin käsikirjoitus on vahva ja se esittää Hughesin moniulotteisena henkilönä, josta olisi ilman ongelmiaan voinut tulla aivan mitä tahansa. Hänessä on syvyyttä ja eloa, eikä elokuva tyydy ainoastaan siloteltuun versioon monimiljonääristä, vaan antaa hänestä niin luonnollisen kuvan kuin antaa voi. Mikä parasta, Logan lopettaa tarinan ajoissa, eikä sorru mässäilemään Hughesin kohtalolla. Näin katsojalle jää elokuvasta miellyttävä maku sensaationhakuisen tirkistelyn sijaan. Hieman syvällisemmin olisin kyllä toivonut Hughesin taustoja kerrottavan, siitä elokuvan ainoa miinus.

DiCaprio, jonka viimeisimmät onnistuneet elokuvat ovat yli vuosikymmenen takaa, ei äkkiseltään tunnu kovinkaan hyvältä vaihtoehdolta Hughesin vaativaan rooliin. Myöntää kuitenkin täytyy, että parempaa näyttelijävaihtoehtoa ei tähän olisi ollut. DiCaprio onnistuu työssään loistavasti ja Hughesin hahmo vetääkin hänen filmografiassaan täysin vertoja Gilbert Grapen (1993) kehitysvammaiselle Arnielle. Toivottavasti DiCaprion päivät sensaatiolehdissä ovat ohitse, sillä potentiaalia miehessä riittää.

Myös muut näyttelijäsuoritukset ovat erinomaisia. Heistä parhaiten nousee esille Oscarin roolistaan saanut Cate Blanchett (Taru Sormusten Herrasta), joka onnistuu esittämään Katharine Hepburnia miltei yhtä hyvin kuin tämä itse olisi tehnyt. Feministisen ja itsetietoisen Hepburnin rooli ei varmasti ole ollut niitä helpoimpia, mutta Blanchettin käsittelyssä tämä kuuluisuus kukoistaa. Kate Beckinsale, jonka filmografia ei ole niitä vakuuttavimpia, onnistuu eroottisen Ava Gardnerin roolissa myös täydellisesti. Heidän lisäkseen esille nousevat kymmenien sivuosien mies John C. Reilly Hughesin taloudellisena neuvonantajana, Alec Baldwin Pan Am -lentoyhtiön johtajana sekä vanha kettu Alan Alda vastenmielisenä senaattorina. Pienemmissä rooleissa vilahtelee laatunäyttelijöitä Ian Holmista Jude Lawhin ja Willem Dafoeen, myös paremmin musiikkimaailmasta tunnettu Gwen Stefani esiintyy edukseen platinablondi Jean Harlown roolissa.

Lentäjä on erinomainen elokuva, jossa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Kyllä tästä elokuvasta olisi voinut Oscarin Scorsesellekin jakaa, mutta tärkeintä on kuitenkin se, että mies on palannut elokuvamaailman kärkipaikoille kymmenen vuoden harhailunsa jälkeen.