Gangs
of New York (2002)
Elokuvien Taksikuski,
Kuin raivo härkä, Mafiaveljet,
Cape Fear ja Bringing
out the Dead ohjaaja Martin Scorsese rakensi mielessään vuosia
Yhdysvaltain sisällissodan vaiheisiin sijoittuvaa elokuvaa. Elokuvan
tapahtumapaikkana oli arvattavasti juuri ohjaajalle kovin rakas
New York. Nimekseen Gangs of New York (2002 USA, Saksa, Iso-Britania,
Italia, Alankomaat) saanut elokuva venyi eepoksen mittaiseksi, lähes
kolmetuntiseksi, ja oli ehdolla 10 kategoriassa kevään Oscar-gaalassa.
Tarina itsessään tekee mielenkiintoisen aluevaltauksen, kun tapahtumat
sijoittuvat köyhälistön kortteleihin nykyiselle Manhattanille silloiselle
Five Pointsin alueelle. Lähes kaikki tapahtumat katutaisteluista
ja mellakoista käydään juuri Five Pointsin alueella samalla, kun
tarina hahmottaa koko verisen murroksen kautta syntynyttä Yhdysvaltoja
ja sen historiaa. Kyseessä on siis ehdottoman verinen kuin myös
mielenkiintoinen suurelokuva.
Elokuvan yksilötasolla liikutaan klassisen kostotarinan ympärillä.
Isänsä lapsena katutaistelussa menettänyt Amsterdam Vallon (Leonardo
DiCaprio, Titanic, Gilbert
Grape) viedään Irlantiin kasvatuskotiin 16 vuodeksi. Tämän jälkeen
kostonvihan täyttämä Amsterdam palaa takaisin New Yorkin Five Pointsin
kaduille tasaamaan isänsä menetyksen pelottavaksi johtajaksi nousseen
William "Teurastaja" Cuttingille.
DiCaprion esittämän Amsterdamin kautta seurataan Five Pointsin
tilanteen muuttumista maahanmuuttajien, rikkaan aateliston, korruptoituneiden
viranomaisten ja sisällissodan puristuksessa. Samalla elokuva valottaa,
omasta mielestäni sen mielenkiintoisinta osaa, New Yorkin köyhällistön
historiaa ennen suurkaupungin syntymistä. Yleinen epätoivottomuus
ja kasvava viha valtiota ja viranomaisia kuin myös omaa ahdinkoa
kohtaan purkautuvat alueelle ryhmittyneiden uskonnollisten kuin
myös aatteellisten välillä katutaisteluina, jotka verisyydessäänkin
auttavat ongelmien purkautumisessa. Scorsesen ajatus tuntuukin olevan
se, ettei ratkaisuja pystytä tekemään ja todellista kasvua voida
saada asioissa aikaan ilman veren vuodatusta. Elokuva loppuu suureen
yhteenottoon eri ryhmien välillä, jonka jälkeen New Yorkin "skyline"
kasvaa vaihtuvin valokuvin aina World Trade Centerin -torneiksi.
Tämä saattaa tuntua jo hieman alleviivatulta ja kornilta, mutta
U2:n esittämä "The Hands That Built America" ei sitä ole.
Gangs of New York osoittautui sellaiseksi mitä Scorseselta sopii
odottaa. Lopputulos on mielipiteitä jakava. Esimerkiksi katutaistelut
on kuvattu elokuvassa poikkeuksellisin leikkauksin ja taustalla
soi nykypäivän rock. Elokuvan leikkauksesta onkin vastannut Scorsesen
pitkäaikainen kumppani Thelma Shcoonmaker (Raging Bull). Ehdottomasti
silmiin pistävintä on elokuvan verisyys, joka ei missään vaiheessa
ole vaaleanpunaista vaan sakeaa verenpunaa. Verenmakua on vahvistettu
kylmillä ulkokohtauksilla ja rumilla ja likaisilla henkilöillä.
Kaikella tällä tuntuu olevan tarkoituksensa elokuvassa, joten mistään
päälleliimatulta verestä ei ole kysymys. Scorsese tekee nyt jotain
taidokkaan kuvauksellisesti uutta, joka hyvinkin tulee näkymään
muidenkin elokuvissa.
Elokuvan selvästi merkittävin hahmo on Daniel Day-Lewisin (Viattomuuden
aika, ohjannut Scorsese) mahtavasti tulkitsema Bill "The Butcher".
DiCaprion Amsterdam saattaa toimia ratkaisevissa kohtauksissa pääosassa,
mutta kautta elokuvan vallitsee ilmipiiri, joka vain kertoo Day-Lewisin
olemassa olosta. Käsikirjoitus on varmasti suonut jo sinällään mahdollisuudet
muistettavaan rooliin, jonka Day-Lewis nyt nostaa omaan arvoonsa.
Cameron Diaz (Charlien
enkelit, Vanilla Sky), Liam Neeson (Rob
Roy), Jim Broadbent (Moulin
Rouge) kuin myös John C. Reilly (Magnolia)
ovat myös hienoissa rooleissa.
Martin Scorsese on ohjannut mahtavan tuntuisen elokuvan. Moni asia
on kohdallaan (mainitsematta jääneet lavastus ja puvustus) eikä
nyt voida puhua ainakaan välityöstä ohjaajan kohdalla. Se tuleeko
elokuvasta klassikko selviää aikanaan. Kyseessä on kuitenkin
ilmiselvästi suurelokuva, joka ansaitsee ainakin uusintakatsomisen.
Yhtään Oscaria elokuva ei kuitenkaan saanut, joka tuntuu
hieman erikoiselta.
teksti: © 2003 Raimo Miettinen

|