Wonder Boys (2000)

Wonder Boys (aka Die Wonder Boys, 2000 Iso-Britania, Saksa, Japani, USA) on Michael Douglasin tähdittämä kuin myös nousevien tähtien kuin Tobey Maguiren ja Katie Holmesin, eikä Frances McDormandia tai Robert Downey nuorempaa sovi unohtaa. Ohjaajana on 1950-luvulle sijoittuneesta yllätyksellisestä film noirista L.A. Confidential tuttu Curtis Hanson. Hansonin kädenjälki näkyy filmillä ja käsikirjoitus muistuttaa kovasti hänen tyyliä, mutta tästä vastaakin Scott Rudin. Tuntematon mies minulle näin äkkiseltään. Wonder Boys on monen osa-alueen onnistunut palapeli, palat ovat siis kohdallaan.

Yliopiston kirjallisuuden professori Grady Tripp (Douglas, The Game - Oletko valmis peliin?) opettaa nuoria lahjakkaita opiskelijoita ja välillä joukosta löytyy todella lahjakkaita opiskelijoita. Joskus 1990-luvun alussa hän sai arvostetun PEN-palkinnon viimeisestään kirjastaan ja tällä hetkellä hän kirjoittaa viivästynyttä uutta kirjaansa.

Elämän käännekohdat osuvat yhdelle viikonlopulle, kun vaimo jättää hänet lopullisesti, kustantaja (Robert Downey Jr.) saapuu seuraamaan uuden kirjan valmistumista transvestiitin kanssa ja kirjafestivaalien jatkojuhlissa tapahtuu jotain todella hämärää, kuin pilviverhoon häviävää. Yksi hänen lahjakkaista oppilaista (Tobey Maguire, Oman elämänsä sankari) onnistuu sekoittamaan kokonaisuutta 36 tunnin ajan, eikä neitsyeellisen kaunis Hannah (Katie Holmes, Go) lisää kuin taakkaa professorin tässä elämänvaiheessa.

Wonder Boys pursuaa tilannekomediaa, joka tuntuu olevan ohjaaja Hansonin alaa. Elokuva on hieno väliinasettuja, joka tarjoaa paljon ja monenlaista, on komediaa ja katkeraa draamaa. Elokuva on siis väliinasettuja, eikä putoaja. Sen parhaammaksi puoleksi nouseekin Hansonin takuuvarma ohjaustyö ja Rudinin loistava käsikirjoitus, jossa ei ole kovin montaa ylimääräistä kohtausta.

Michael Douglas on jättänyt vaimonsa Catherine Zeta-Jonesin kotiin (tai oikeastaan Steven Soderberghin Traffic'n kuvauksiin) ja keskittynyt näyttelemiseen. Douglasin paneutuminen näkyy paikottain onnistuneena näyttelijäsuorituksena, vaikka loistavasta suorituksesta se jääkin kauas. En ole koskaan rakastanut (jos sovitte ko. sanon käytön) Michael Douglasia, ehkä juuri roolihahmojen takia. Professori Tripp onkin hyvä suunnanvaihto kevyempään ja vähemmän machompaan hahmoon. Tripp on myös yhden P:n vähemmän matkoilla kuin hänen sukunimensä kertoo.

Lapsiaikuinen Katie Holmes voidaan tarkastaa seuraavaksi: "Pientä kaavamaisuutta, mutta muuten potilas on terve." Holmes ei saa Wonder Boy'ssa paljoakaan tilaa ja aikaa esitellä taitojaan, joita saimme nähdä Doug Liman Go'ssa. Toinen nuorukainen on Lasse Halströmin Oman elämänsä sankarissa taidokkaasti näytellyt Tobey Maguire. Maguire on hiukan Matt Damonin oloinen, esittää älykkäitä rooleja, mutta myös hullunälykkäitä. Toisaalta taas Damon kallistui myös hulluuteen Lahjakas herra Ripleyssä.

Näiden nuorten näyttelijöiden ja pääosan esittäjän Douglasin lisäksi en seurannut muiden roolityöskentelyä kovinkaan tarkkaan. Downey Jr. on saanut kivan roolin bi-seksuaalina, mutta tässä elokuvassa asia sivuutettiin kylmästi yhdellä aamuisella silkkilakana-episodilla. Wonder Boysin näyttelijäsuoritukset ovat laadukkaita, vaikkeivat huippuja. Kukaan ei suuremmin eroa edukseen, ehkä Douglas loppujen lopuksi, mutta vain niukasti.

Wonder Boys -pyramidi muodostuu minun kohdalla eniten Hansonin ohjauksesta sitten käsikirjoituksesta ja kovista näyttelijäsuorituksista. Lopputulos ei ole huono, eikä keskiverto, joten en anna aivan syyttä neljää tähteä Wonder Boysille. Curtis Hansonin työskentelystä pitävät voivat luottaa mieheen ja katsoa Wonder Boysin ilman etukäteistä pelkoa.