Tie kotiin - Wo de fu qin mu qin (1999)

TV-maailman pääkriitikko Antti Lindqvist kirjoitti kiinalaisen Tie kotiin (Wo de fu gin mu gin aka The Road Home, My Father and Mother, 1999 Kiina) road-movien ensi-illan yhteydessä yhden kiinalaisen hakkaavan kolme amerikkalaista. Tie kotiin elokuvan "vastustajina" olivat tämän vuoden helmikuun alussa Harold Ramisin ohjaama Pyörryksissä, lempeä draama-komedia Anna hyvän kiertää ja urheilu-draama Bagger Vance - viheriöiden legenda golfista. Baggerin ja Pyörryksissä nähneenä en täysin myönnä kiinalaisten ylivoimaisuutta. Urheilu-draaman Tie kotiin päihittää ylivoimaisesti, mutta Pyörryksissä farssin suhteen asia on toinen. Ymmärrän kuitenkin sen mitä Lindqvist on arvostelussaan tarkoittanut.

Kiinassa todella tunnettu ohjaaja Zhang Yimou muistetaan elokuvista Punainen lyhty, Shanghain triadi ja Punainen pelko. Ohjaajan uusin Tie kotiin palaa ajassa taaksepäin kehyskertomuksen myötä aina vuoteen 1923. Kehyskertomuksessa mieheksi kasvanut Yusheng (Honglei Sun) palaa kotiinsa isänsä kuoltua. Ikuinen rakkaus lämmittää edelleen äidin (Yelin Zhao) ja isän välillä. Äidin viimeinen tahto on kuljettaa vanhoillisesti isä vuorten ylitse kylään, mutta pikkukylästä ei löydy enää tarpeeksi nuoria kantajia. Yushengo saa kuulla äidiltään kuinka hän tapasi isän aikoinaan, ja näin elokuva saa myös hauskasti värillisen kerronnan.

Tie kotiin elokuvassa kuvataan "ikuisen rakkauden" voimaa yhteiskunnallisesti, ajallisesti ja suurin allegorioin. Hankalaksi osoittautuneen symbolin, Titanic -elokuvan julisteen roikkuminen vanhuksen kodin seinällä, sai minut pohtimaan elokuvan yhteyksiä tähän suurmenestykseen. Taas vastaus löytyi Lindqvistin arvostelusta. Tie kotiin kuin Titanic sisältävät kehyskertomuksen, jonka kautta naiset palaavat elämänsä parhaimpiin vuosiin. Naiset kantavat korua, joka nousee elokuvissa tärkeään osaan. Kieltämättä ohjaaja Yimoulta erikoinen vertailu, vaikka onhan Titanic suuruudellaan jo aika merkittävä elokuva.

Tie kotiin parhaimmaksi osaseksi nousee sen tapa hyödyntää luontoa, musiikkia ja pääosanesittäjä Zhang Ziyin työskentelyä. Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme -kungfu-romantiikka-menestyjästä tuttu Ziyi loistaa hauraalla rungollaan elokuvan lävitse. Orientalit vivahteet tuovat elokuvaan oman lisänsä: talviasun ylileveä lantio yhdistettynä kömpelöön juoksutyyliin ovat aivan toista kuin Hiipivässä tiikerin notkeissa ilmataisteluissa. Kiinan luonnonvaihtelut, talvesta kesään pyörivät taustalla voimakkaina vaikuttajina tuoden kohtaukseen dramatiikkaa.

Tie kotiin on sopivan romanttinen rakkauskertomus, joka ei ylly yltiöimeliin siirappisuuksiin. Kiinalaisuus toisaalta estääkin tätä jenkkiläistä kuvaustapaa. Elokuva toimii siis Ziyin osaamisella ja ohjaajan loistavalla ympäristön hyödyntämisellä, vaikka kerronta saattaakin olla jonkun mielestä hidasta.