Vertical Limit (2000)

Martin Campbell on ohjannut ennen vuoristojännäri Vertical Limitiä (2000 USA, Saksa) mm. Pierce Brosnanin ensimmäisen bond-rymistelyn 007 ja kultainen silmä kuten myös Ray Liottan tähdittämän sci-fivankilapakoelokuvan Pako Absolumista. Vertical Limit pysyy aikalailla samoissa housuissa mitä aikaisemmat miehen tuotokset. Päätöntä vouhotusta pikkuasioista ja suinpäin ryntäilyä tuntemattomaan.

Elokuvan juoni on ärsyttävän ja harmittavan surkea. Tällaisella tavallisella jannulla alkaa ottaa päähän tapahtumien epätodellinen kulku ja epärealistiset toimintakohtaukset. Lisäksi hahmot ovat niitä tuttuja hollywood-muoteista valettuja tyyppejä. Neekeri vain puuttuu. *

Kun kuuluisan lentoyhtiön tv-mainos päätetään tehdä maailman rankimmaksi vuoreksi nimetyn K2:n huipulla on lopputulos aavistettavissa. Kolmen hengen ryhmä, yhtiön johtaja (Bill Baxton, Titanic) ja kaksi ammattitaitoista vuorikiipeilijää jäävät lumivyöryn alle, mutta selviytyvät jäärailoon. Muutaman kilometrin verran alapuolella huolestutaan ja lähetetään myrskyn alla uusi joukko pelastamaan heitä, mukana mm. Chris O'Donnelin (Batman ja Robin) esittämä velipoika ja Scott Glennin (tv-sarja Millenium) esittämä vaimoaan etsivä veteraanikiipeilijä.

Sekamelskaryhmä jakaantuu useampaan ryhmään, jolloin vaaratilanteita voitiin kehitellä erityyppisiä. Toiset kuolevat nitroräjähdyksiin (miksi nitrolla vuorille?), toiset vain putoavat kielekkeiltä. Näyttäviä kohtauksia. Kun pelastajaryhmän rippeet pääsevät paikalle ja saavat nostetuksi loukkuun jääneet ylös juttu katkaistaan törkeästi lopun pelastusteltan keskusteluihin. Vuorille kiipeämisen lisäksi vaarallista on myös laskeutua sieltä, sen minäkin tiedän.

MTV 3:n Ensi-illassa haastateltiin suomalaista vuorikiipeilijä Veikka Gustaffsonia elokuvan ensi-illan jälkeen. Haastattelussa Veikka kertoi mainittavia epäkohtia elokuvasta mm. monesti jo mainittu vääränlainen pukeutuminen purevaan kylmyyteen vuoristossa. Sinänsä minua ei häirinnyt tällaiset ammattimaista huomioimista vaativat kohtaukset, mutta sen tiedän, että jäärailon sisässä ollessa hengityksen pitäisi huuruta. Jenkkiläistä epärealistista vouhotusta.

Vertical Limit ei aukea kuin puhtaana toimintarymistelynä. Hahmot jäävät ensirepliikkiensä tasolle ja juonessa on aukkoja jokaiselle sormelle. Elokuva elää vahvasti ajassaan. Tekniikalla jolla kohtauksia on tuotettu tulee korvaantumaan myöhemmin, jolloin rainaa ei voi kelpuuttaa edes siedettävien leffojen joukkoon.

(* Kommentti ei ole missään tapauksessa rasistinen, vain ja ainoastaan ivailua Hollywoodia kohtaan.)