Taksikuski - Taxi Driver (1976)

Travis Bickle on entinen Vietnam-veteraani, joka kärsii unettomuudesta. Saadakseen tekemistä loputtomilta tuntuviin öihinsä, hän alkaa ajaa taksia. Samalla kaupungin yöllinen rumuus levittäytyy hänen silmiensä eteen: "Elukat ryömivät esiin yöllä. Huorat, homot, transut, imppaajat, narkkarit... sairaat, juopot. Jonain päivänä rankkasade huuhtoo kaiken saastan kaduilta." Travis ihastuu kauniiseen vaalityöntekijä Betsyyn, "enkeliin kaiken saastan keskellä", mutta suhde kuivuu kasaan ennen kuin on ehtinyt kunnolla alkaakaan Travisin vietyä hänet pornoleffaan. Miehen yksinäisyys, ahdistuneisuus sekä sisällä leimuava viha niin kaupunkia kuin sen asukkaitakin kohtaan tulvii yli äyräiden, kun hän törmää kadulla kaksitoistavuotiaaseen lapsiprostituoituun, Irikseen. Travis päättää tehdä asioille jotain: hän ostaa laukullisen aseita, aloittaa rankan fyysisen valmennuksen ja panee tuulemaan...

Taksikuski (Taxi Driver, 1976 USA), Martin Scorsesen (Mafiaveljet) läpimurtoelokuva, on realistinen kuvaus suurkaupungista kaiken nielevänä viemärinä. Se jakoi jo valmistuttuaan - kuten vielä tänäkin päivänä - mielipiteet vahvasti kahtia: toisten mielestä se on ajaton mestariteos, kun taas toiset pitävät sitä rumana, likaisena ja vastenmielisenä. Mutta mitä muutakaan suurkaupungin yöelämä oikein on, ellei likaista, rumaa ja vastenmielistä?

Robert De Niron (Kuin raivo härkä) näyttelijäntaidoista puhuttaessa loppuvat superlatiivit helposti kesken. Hänen tulkintansa häiriintyneestä Travis Bicklestä, joka vääjäämättä liukuu kohti mielenvikaisuutta, on äärettömän realistinen. Sääli vain, että siinä missä Scorsese on pitänyt rimansa korkealla elokuvasta toiseen, on De Niro nykyään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta löytänyt itsensä keskinkertaisista toimintaelokuvista. Jodie Foster (Uhrilampaat) on loistava kotoa karanneen ja sittemmin prostituoiduksi päätyneen Iriksen roolissa. Foster, joka oli elokuvaa tehtäessä vasta kolmentoista, oli roolistaan Oscar - ehdokkaana. Tällä kertaa palkinto jäi kuitenkin saamatta. Cybill Shepherd viileänä ja etäisenä Betsynä, sekä Harvey Keitel Iriksen parittajapoikaystävänä Sportina, täydentävät hyvin kokonaisuuden Keitelin ollessa juuri niin niljakas kuin kuvitella saattaa. Elokuva oli Oscar - ehdokkaana neljässä kategoriassa (paras elokuva, miespääosa, naissivuosa, musiikki), mutta jäi ilman pystejä. Taksikuski oli Hitchcockin hovisäveltäjänä toimineen Bernard Herrmannin viimeinen työ - mies kuoli pian elokuvan valmistumisen jälkeen.

Taksikuski ei ole missään nimessä "helppo" elokuva. Tarina kulkee paikka paikoin piinaavan hitaasti eteenpäin, mutta kuitenkin koko ajan väkivallan vääjäämättömyyttä korostaen. Ja kun helvetti pääsee lopussa valloilleen, on se loistava huipennus tälle mestariteokselle.