Kuin raivo härkä - Raging Bull (1980)

Keskimmäinen Martin Scorsese-Robert De Niro -parivaljakon suurelokuvista (muut Taksikuski 1976, Mafiaveljet 1990), vuonna 1980 valmistunut Kuin raivo härkä (Raging Bull, 1980 USA) on dynaaminen tulkinta Bronxin härkänä tunnetusta keskisarjan nyrkkeilijä Jake LaMottasta. Elokuva on useasti äänestetty 80-luvun parhaaksi elokuvaksi - eikä syyttä. Se oli kahdeksan Oscarin ehdokkaana (mm. paras elokuva, ohjaus, mies- ja naissivuosa) joista se voitti kaksi: Robert De Niro miespääosasta sekä Thelma Schoonmaker leikkauksesta.

New York 1941. Jake LaMotta (De Niro) on hyvä, joskin omapäinen katujen kasvatti jonka ainoana tavoitteena on olla paras kaikista - maailmanmestari. Yhdessä valmentajaveljensä Joeyn (Joe Pesci) kanssa he käyvät otteluun toisensa jälkeen saavuttaakseen tavoitteensa. Jake on naimisissa, muttei se estä häntä tapailemasta kaunista, teini-ikäistä Vickietä (Cathy Moriarty) jonka kanssa hän myöhemmin menee naimisiin. Mutta menestyksen myötä tulee myös vastoinkäymisiä, jotka vaikuttavat Jakeen ja tämän lähimmäisiin - varsin raadollisellakin tavalla.

Elokuva perustuu Jake LaMottasta kertovaan kirjaan, josta käsikirjoituksen työsti Paul Schrader - mies joka oli myös kirjoittamassa käsikirjoitusta Taksikuskiinkin. Tosielämän Jake LaMotta toimi neuvonantajana ja oli täten varmasti yksi osatekijä elokuvan onnistumiseen.

De Niro näyttelee mieleenpainuvasti ja antaumuksella äkkipikaista mutta sisimmältään herkkää LaMottaa - miestä jonka pahin vastustaja on hän itse. Sanonta, että nyrkkeilijä on maailman yksinäisin urheilija pitää tässä tapauksessa mitä parhaimmin paikkansa: mitä paremmin Jake menestyy, sitä epäluuloisemmaksi ja vainoharhaisemmaksi hän tulee. De Niron roolityön antaumuksellisuutta täydentää vielä se, että hän lihotti itseään elokuvaa varten yli 20 kiloa, vaikka saman olisi voinut tehdä maskeeraamallakin.

Pesci näyttelee myös pätevästi, mutta suurin yllätys on eittämättä Vickietä esittävä Cathy Moriarty. Hän oli elokuvaa tehdessä vasta 19-vuotias eikä hänellä ollut aiempaa näyttelijäkokemusta. Moriartyn elokuvaura ei kuitenkaan lähtenyt tästä nousuun, vaan hän on vuosien mittaan ajautunut pienen budjetin kuviin ja mitättömiin sivuosiin.

Elokuva on mustavalkoinen (toim. huom. "olemassa on myös värillinen versio"), mikä entisestäänkin korostaa sen voimakkuutta ja ajattomuutta. Ehdottomasti parhaimpia, ellei peräti paras, Martin Scorsese-elokuva. "Elämää suurempi" klassikko.