Päätön ratsumies - Sleepy Hollow (1999)

Päätön ratsumies (Sleepy Hollow, 1999 USA, Saksa) on Tim Burtonin goottinen 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta kertova paksu aikuissatukertomus, joka perustuu Washington Irvingin (The Legend Of Sleepy Hollow) romaaniin. Ajankohtana on vuosi 1799 New Yorkissa, kun kaupunki oli vielä matala ja ilman pilvenpiirtäjiä.

Kaupungin silloinen poliisikunta on vielä ruohonjuuritasolla ja joukossa hääräilee Johnny Deppin (Saksikäsi Edward) esittämä nyhverö rikostutkija. Innokkaana ja hiukan erikoisena tapauksena Ichabob Crane (Depp) rupeaa syyttämään N.Y.:n poliisien työskentelyä ja suututtaa sitä kautta esimiehensä. Cranen esimies antaa kaksi mahdollisuutta, joista toinen on vuosien vankilareissu tai tutkimus läheisen kylän murhatapauksien kimpussa. Crane suuntaa kylään.

Tutkimuksen kohteena on aluksi 4 päätöntä ruumista, mutta myöhemmin myös pari uuttaa päätöntä tapausta. Murhaajaksi epäillään paikallisen tarun mukaan hessiläistä ratsumiestä, Päätöntä Ratsumiestä. Crane rupeaa tutkimaan omatekoisilla laitteillaan tapauksia ja saa todeta, että vastassa on Irving Washingtonin luoma murhaaja.

Päätön ratsumies on Tim Burtonin ohjauksissa taas uusi vahva mestariteos, jonka syvää satumaailmaa ei kovinkaan moni ohjaaja ole pystynyt saavuttamaan. Aikaisempi työ Mars hyökkää! oli efekteillä leikkimistä, mutta silti onnistunut parodiointi scifi-elokuvia kohtaan. Päätön ratsumies kuuluu ehdottomasti kauhu-elokuvien genreen, mutta sitä ei voi kuitenkaan verrata suosiossa oleviin scream-urban-legend-kiljuntoihin. Syitä löytyy useita. Ensimmäisenä mieleen tulee pelko, joka on Päättömässä ratsumiehessä onnistunutta ja todellista. Kun taas lähes vastakohtana teinikauhuiluissa säpsähdellään naamiomiehille. Toisena epäkohtana teinikauhuissa on henkilöiden epärealistinen olemus, kun taas Päättömän ratsumiehen Ichabob Crane oli herkkänä hahmona moniuloitteinen.

Se minkä verran päitä irrotetaan ruumiista elokuvassa muistuttaa splatter-elokuvaa ja hyvää sellaista. Kyrpimään jäi kyläläisten asusteet, jotka pahimmissa paikoissa olivat kuin Ranskan kuninkaallisten uuden vuoden juhlista ja enkä ole kuitenkaan mikään pukusuunnittelija. Kiitän kuitenkin erityisesti Burtonia hänen taidostaan luoda niin voimakasperäinen ja syvällinen maailma. Se missä Burton onnistuu, ottaa näyttelijäkaarti takapakkia, etenkin Christina Ricci (Adams Family, 200 Gigarettes) lähes epäonnistuneena valintana, vaikkakin tuo lapsenomaisella olemuksellaan hivenen kontrastia hänen ja Deppin suhteeseen.

Enpä usko Deppin ja Tim Burtonin yhteistyön lopahtavan tähän elokuvaan, sillä kumpikaan ei ole tuottanut pettymystä toisilleen. Päätön ratsumies on hieno piristys muuten niin tylsässä ja ahdistuneessa elokuvatarjonnassa, jossa Kuudes aisti, Scream 3 ja Stigmata ovat olleet kyydittäjinä. Harvemmin enää saa maistella hiukan vanhanaikaista kauhuelokuvaa, joka nostattaisi karvat selässä.