Seitsemän - Seven (1995)

Nyt jälkikäteen olen lukenut kuusi vuotta vanhoja elokuva-arvosteluja David Fincherin Seitsemästä (Seven aka Se7en, 1995 USA), joista huomaa miten elokuvasta ei ollut vielä silloin kehittynyt kulttikamaa. Lauseista voi kuitenkin jo huomata mihin suuntaan Fincherin elokuva on kulkemassa. "Vuoden mestariteos" on muuttunut yhdeksi 90-luvun parhaimmaksi jännäriksi, joka on edelleen yllättävän muodikas sanan kauheassa merkityksessä. Ammattitaitoiset Morgan Freeman ja Brad Pitt pääkaksikkona Seitsemässä osoittavat taitonsa esittää loistavia rooleja myös jännityksen kentällä. Elokuvan parasta antia on ollut aina ja on edelleen Andrew Kevin Walkerin kekseliäs oikeantyyppinen trilleri -käsikirjoitus. Ohjaaja Fincher tekee käsikirjoitukselle kaiken voitavansa onnistuen siinä.

Seitsemän nivoaa yhteen mielenkiintoisia ihmisiä. Se on hiukan kuin suurempi tienristeys, jossa kohtaavat Fincher, Pitt, Freeman, Gwyneth Paltrow kuin myös Kevin Spacey. (Seitsemää ihmistä en pysty nivoamaan yhteen.) Fincherin ja Brad Pittin yhteistyö jatkui sittemmin Fight Clubin myötä, jonka tyler durden -rooli on ehkä Pittin mieleenpainuvin suoritus. Vanhempana rikostutkijana esiintyvä Morgan Freeman tunnettiin tätä ennen Rita Hayworth - avain pakoon -vankiladraamasta, mutta Seitsemän roolitus on erilaisuudellaan ainakin yhtä muistettava. Naissivuosassa esiintyvä Paltrow koki lähes heti Seitsemän jälkeen kovan nousukauden - tähdenlennon - romanttinen keskiajankertomus Rakastunut Shakespeare vei vaalean neidon aina Oscar -gaalan voittoon. Viides henkilö, Kevin Spacey esitti samaisena vuotena Epäillyt -trillerissä loistavasti sarjamurhaaja Roger "Verbal" Kintiä ja sain tässä American Beautyn Lester Burnhamina Oscarin. Seitsemän tekijätiimistä löytyy siis todella mielenkiintoisia henkilöitä, joista kukaan ei vielä tässä vaiheessa ollut nauttinut aivan mielettömissä pilvilinnoissa kuin Brad Pitt.

Fincherin mustanpuhuva kaupunkitarina on raaka kuvaus kahden rikostutkijan, nuoren Millsin ja eläkkeelle siirtyvän Somersetin ensimmäisestä yhteisestä tutkimuksesta, jonka lankoja vetelee ovela ja täysin sairaalta tuntuva sarjamurhaaja. "Seitsemän kuolemansynnin" mukaisesti murhattuja uhreja löytyy sateisen suurkaupungin betonilähiöistä, joita rikostutkija kaksikko yrittää tutkia, mutta sarjamurhaaja kulkee aina kerroksen ylempänä.

Nuori David Mills (Pitt) on siirtynyt kaupungin varjoisemmalle puolelle töihin. Ensimmäiseksi jutuksi osuu Morgan Freemanin esittämän viimeisiä työpäiviään tekevän William Somersetin aloittama murhatapaus. Lihava mies löydetään hukkuneena papukeittoon. Sidottu uhri on aseella uhattuna syötetty täyteen, jonka jälkeen tämän mahalaukku on potkaistu kylmäverisesti hajalle. Tapaus ei sinällään herätä paatuneen Somersetin ajatuksissa epäilyksiä mistään sarjamurhista, mutta jo viikon toisena päivänä tiistaina löydetään lakimies myös todella raa'asti murhattuna. Lattialle on kirjoitettu uhrin verellä sana "greed", ahneus. Pakkosyötetyn uhrin huoneistosta löytyi sana "gluttony", mässäily. Tämä saa vanhemman rikostutkija Somersetin pohtimaan sarjamurhaajan motiivia, mahdollista mieltymystä "seitsemään kuolemansyntiin".

Fincher on tehnyt sateisesta suurkaupungista vieläkin sateisemman normaalista. Ei ole kohtaustakaan, ettei ulkona sataisi. Seitsemän on masentavan sateen lisäksi ränsistyneiden asuntojen, synkkien katujen, likaisten bordellien ja syntisten ihmisten kansoittama maailma. Elämän saastaisuus on kuin valunut juuri tähän metropoliin, näille kujille joilla Somerset on asunut vuosikymmeniä, joille nuori Mills nyt astuu ensimmäistä kertaa. Fincher kuvaa itselleen ahdistavalla tavalla arkista elämää, jossa "apua!" -huuto ei auta. Vastaantulijat kuvataan todella ilmeettöminä ja välinpitämättöminä, mutta yllätykseksi myös päähenkilöt, sankarit ovat elämän kovettamia. Morgan Freemanin Somerset uskaltaa nauraa vain kauniille Millsin naiselle, silloinkin vain viiniä maistaneena. Nuorempi dekkari Mills on rajatapaus, jonka piittaamattomuuden-kuoren voi vielä rikkoa. Tämän Fincher osoittaa elokuvan lopussa, jolloin sankariksi halunnut Mills luovuttaa sarjamurhaajalle ja asettaa näin elämässään asioita todelliseen järjestykseen.

"Seitsemän kuolemansyntiä" ovat jo keskiajalla vakiintuneet: mässäily, ahneus, laiskuus, haureus, ylpeys, kateus ja viha. Fincherin elokuvassa nämä kaikki tapahtuvat kyseisessä järjestyksessä. Tavat joilla sarjamurhaaja, Jon Doe riistää uhreiltaan hengen ovat uskomattoman makaabereja, joissa on käytetty kekseliäisyyttä. Viiden uhrin jälkeen sarjamurhaaja kiihdyttää vauhtinsa viikon seitsemänteen päivään sunnuntaihin, joilloin viha vie viimeisen hengen. Tämä viimeinen murha puhuttaa varmasti: onko todella oikeus tappaa vihasta toinen ihminen. Saatikka sitten laiskuudesta tai mässäilystä. Vaikka keskiaikaiset moraalisäännöt eivät täysin mahtuisikaan nykyihmisen pääkoppaan, tuntuvat elokuvassa murhat ainakin osittain oikeutetuilta. Fincher provosoi katsojaa ja käännyttää tämän koko kaksituntisen ajan sarjamurhaajaa vastaan, mutta lopussa paljastetaan "kolikon varjopuoli".

Seitsemän on vuosikymmenen ehdoton sarjamurhaaja -kuvaus. Jonathan Demmen Uhrilampaat ei ole kuin tarkkaan lasketun kesähitin tuntuinen kauhutarina, jossa tarinan jännittävyys perustuu Hannibal Lecterin ympärille. Seitsemän on kokonaisuus, jossa näyttelijät, käsikirjoitus ja ohjaus toimivat rytmissä. Seitsemän on Fincheriltä todella vahva ja rohkea veto. Elokuva on varmasti monelle aivan liian hankala, elokuvassa on paljon pohdittavaa pienessä ajassa, joten uskon sen olevan liian rakenteellinen joillekin. Elokuvassa on paljon myös Andrew Kevin Walkerin loistavan pohjustavan käsikirjoituksen lisäksi. Brad Pitt on hyvä, rikostutkija Mills oli rohkea veto nuorelta suurtähdeltä ja tämän jälkeen hänellä on ollut täysin vapaat kädet ottaa vastaan haastavia rooleja (viit. Tyler Durden Fight Clubissa). Morgan Freeman tekee varmasti yhden parhaimmistaan. Mies on yllättävän hyvä "viimeistä keikkaansa" tekevän Somerset roolissa.

Elokuvan kuvaus on mustaa. Tummia sateisia kujia, pitkätakkisia poliiseja hiukset märkinä ja veden mädännyttämiä huoneistoja. Tapahtumapaikat ovat kuin alhaisen ravintolan käymälästä, elämän saastat ja jätteet ovat valunneet tukkeeksi tähän viemäriin. DVD-paketista löytyy lisätietoa siitä kuinka tekijätiimi on värittänyt tapahtumia, luonut kaupunkikuvaan tällaisen ilmapiirin. Erilaisilla tehosteilla on luotu karseat ruumiit, jotka sarjamurhaaja Doe on tehnyt. Darius Khindjin kuvaus paljastaa kuolleen ruumiin pullistuneet verisuonet, teräslangan hiertymät jaloissa ja teräaseen syvät haavat. Elokuva olisi hyvinkin voitu luokitella K-18 -elokuvaksi.