Rakastunut Shakespeare - Shakespeare in Love (1998)

Elokuvan pohjautuminen klassiseen, romanttiseen ja koskettavaan tarinaan ja tätä myöten Oscareiden kahmaloiminen muiden edestä on toistunut vuosien mittaan. John Maddenin Rakastunut Shakespeare (Shakespeare in Love, 1998 Usa, Iso-Britania) oli yksi tällainen "vuoden elokuvatapaus" pari kaksivuotista sitten keräten seitsemän palkintoa. Elokuvassa on juuri sopivat piirteet kirvoittamaan Akatemian raadin huomion. Jo nimensä mukaan elokuva on romanttinen filmi näytelmäkirjailija William Shakespearen ajasta. Vaihtelevuutta tuo tarinan eteneminen kirjailijan todellisessa elämässä, joka kylläkin on hienosti muokattu yhtä romanttiseksi mitä merkkiteos Romeo ja Julia.

Katsoja pääsee kurkistamaan esiripun taakse luomisvimmaisen hurmoksen ja jatkuvan rahapulan kanssa tuskailevan kirjailijanuorukaisen luokse. Kynnenaluset mustina Joseph Fiennesin (Vihollinen porteilla) esittämä nuori Shakespeare kirjoittaa näytelmiä Lontoon teattereille, toisaalta tuskan hien kirvoittaa otsalle muusattomuus eikä todellinen aikansa runoilija ilman muusaansa pysty avautumaan paperille. Sulkakynän viuhumaan saa yllättäen aatelinen lady (Paltrow), joka hakeutuu näyttelemään miehen puvussa Shakespeare uuteen näytelmään. Maailma pyörähtää runoilijan ympärillä muutaman kerran, kun romanssi roihahtaa ilmiliekkeihin ladyn ja hänen välillä.

Maddenin elokuvassa on vaikuttavan lavastuksen lisäksi hyvä näyttelijäjoukko. Vahvoja jenkkinäyttelijäitä. Myös tuttuja brittinäyttelijöitä on runsaasti pienemmissäkin rooleissa. Judi Dench (Hamlet, Pieni suklaapuoti) terävässä ja yhdessä muistettavimmassa roolissaan Elisabet ensimmäisenä palkittiin Oscarilla, ja varmasti myös syystä. Naispääosasta meni myös palkinto Gwyneth Paltow'lle (Täydellinen murha, Hal ja iso rakkaus), joka näin jälkikäteen osoittaa kyvykkään näyttelijättären haksahtamista kelvottomiin rooleihin. Elokuvan parhaimpina puolina ovat siis näyttelijät.

Tarinan ollessa näinkin monen Oscarin arvoista, (kun palkinnon arvo on nykyään lähes mitätön) voidaan ennakoida tiedossa olevan toisille liiankin imelää ja siirappista elokuvaa. Elokuvalle on varmasti myös katsojia, joita kyseinen yliromanttisuus ei haittaa ja he nauttivat sen kustannuksella samoista asioista mitä toiset sitä inhoten nauttivat muuten elokuvasta. Maddenin Rakastunut Shakespeare on tullut nähtyä kummankin käden sormien verran, joten kirkkain hohto siitä on varissut, mutta vieläkin siitä löytää hyviä puolia.