Plunkett
& Macleane - Rahat ja henki - Plunkett & Macleane (1999)
Jake Scottin ohjaama toimintaelokuva Plunkett & Macleane
- Rahat ja henki (Plunkett & Macleane, 1999 Iso-Britania, Tsekki)
on mielenkiintoinen yhdistelmä mennyttä ja tämän päivän huumoria.
Ohjaaja Scott ei oikeastaan epäonnistu elokuvallaan, vaikkakin se
jääkin paljosta paitsi. Yhden illan jutuksi se on aivan sopiva elokuva.
Scott on saanut elokuvaansa yllättävän nimekkäitä näyttelijöitä
mm. Liv Tyler (Armageddon,
Empire Records) ja ei vähäpätöisemmän Robert Carlylen, joka voidaan
muistaa Trainspottingista
ja Housut Pois! -elokuvasta. Carlyle on myös vaikuttanut muissakin
kuin pelkästään britti filmeissä, kuten esimerkiksi uusimman bond-elokuvan
pahiksena. Toinen brittivahvistus on myöskin Trainspottingissa näytellyt
Johnny Lee Miller, joka on Carlylen kanssa tässä elokuvassa pääpari.
Eletään Englannissa 1700-luvun viimeisiä vuosia. Tositapahtumiin
pohjautuvana elokuvana tämä mukailee hatarasti legendojensa menestystä.
Legenda kertoo kahdesta miehestä, Plunkettistä ja Macleanesta, jotka
ryöstelevät Lontoon lähiseuduilla rikkailta. Elokuva seuraa ajassa
hiukan ennen ryöstelyjen alkamista miten Plunkett ja Macleane tutustuvat
toisiinsa ja aloittavat ryöstelynsä. Plunkett hoitaa teknisen puolen
eli räjäytykset ja ryöstösuunnitelmat ja Macleane taas hoitaa puheyhteydet
ja rahojen tuhlauksen. Liv Tyler astuu kuvioihin sekoittaakseen
rosvojen välit ja tästä seuraa tietenkin jotain tunteellisempaa.
Hämmästyttävää kyllä, mutta elokuva pystyy vielä yllättämään loppukohtauksissaan.
Joka on ihan plussaa. Elokuvan vahvaksi puoleksi nousee sen tapa
esittää mennyt aika. Rahat ja henki ei ole mikään pukudraama, kuten
monet muut Iso-Britanian historiasta tehdyt elokuvat. Tämä elokuva
yhdistelee nykyhetken huumoria 300 vuotta vanhaan elämään lisäen
siihen vielä taidokasta musiikkia (dance- ja beatmusaa). "Lisättyhuumori"
on välillä onnistuttu lähes piilottamaan muuten niin toiminalliseen
elokuvaan.
Pettymykseksi sain huomata, että Robert Carlyle eikä myöskään Johnny
Lee Miller olleet mitenkään hätkähdyttäviä tai parhaimmillaan. Olisin
kaivannut Carlyleltä walesmurteen lisäksi myös hänen ominaista naamanikkaruutta.
Liv Tyler häviää (taas) kerran oman hentoutensa taakse, eikä hänestä
oikein tunnuta välittävän paljoakaan. Tyttö onkin pysynyt aika kauan
omassa karsinassaan, naapurin kilttinä tyttönä, joka ei sano koskaan
omaa mielipidettä kaikkien kuullen.
teksti: © 2000 Raimo Miettinen

|