Trainspotting (1996)

Brittiläinen elokuvasensaatio Trainspotting (1996, Iso-Britania) hätkähdytti aikanaan. Se kuvasi huumekierrettä narkkarin näkökulmasta jättäen viranomaiset toisarvoisiin osiin. Edinburghin nuorista kertova elokuva seurasi mitään peittämättä narkkarin kiemurtelua huumehelvetissä, rötöstely, alkoholi- ja ihmissuhdeongelmat sivuvaikutuksina. Pääosassa esiintynyt Ewan McGregor on jälkeenpäin esiintynyt mm. suurohjaaja George Lucasin Tähtien sota episodi I: pimeässä uhkassa. Eikä elokuvan muiltakaan näyttelijöiltä ole työt tämän jälkeen loppuneet, vaan myös Robert Carlyle, Johnny Lee Miller ja Peter Mullan ovat esiintyneet hollywoodtuotannoissa.

Trainspotting perustuu skottilaisen Irvine Welshin samannimiseen romaaniin ja mies itsekin vilahtaa vittumaisena huumeidenvälittäjänä leffassa. Welshin romaani ja Danny Boylen ohjaama elokuva ovat kumpainenkin kulttiteoksia. Welshin kirja on tyypillistä kirjailijaa itseään ja elokuva hyödyntää hiukan huumorinsävyisesti Welshin romaania. Elokuvasta puuttuu synkistely ja jonkin sorttinen itsetuhoisuus ja osa kohtauksista on saanut värikkäämmän ilmeen. Tällä kertaa ei ole väliä kumpaan tutustuu ensimmäisenä, sillä teokset täydentävät toisiaan.

Mark Renton (McGregor) on valittu päähenkilöksi. Nuori edinburghilainen elää välinpitämättömästi omasta tahdostaan toisaalta taas kohtalon ohjaamana. Ystäväpiirissä ovat huumeet, naisia kaatava Sick Boy (Johnny Lee Miller, Rahat & henki), tyhmä Spud (Ewen Bremner) ja väkivaltainen Bedgie, jota esittää pelottavalla taidolla Robert Carlyle (Kun maailma ei riitä). Osa heistä vetää huumeita kuin puuroa, toisille tällainen elämäntapa ei sovi. Trainspotting seuraa Renton-miehen matkaa huumeistä selville ja takaisin huumeisiin. Risu kasaan paistaa paikoin aurinko, mutta Rentonin täytyy itse kaivautua ulos oksien lävitse. Elokuva on kuvattu Lontoon slummeilla, joka tuo uskottavuutta elokuvalle kuin myös Iggy Popin musiikki.

Trainspotting valottaa huumemaailmaa realistisesti ja perusteellisesti. Elokuva tarjoaa kiksejä, mutta myös uskottavan ja pelottavan kuvan tästä kavalasta maailmasta. Boylen ohjaus kulkee eteenpäin kuin spiidin voimalla, naseva dialogi puree kuin myös Carlylen ja kumppaneiden roolisuoritukset. On vain yksi turha kohtaus, jossa kuin mainosvideolla esitetään Lontoo trendikkäänä ja muodikkaana paikkana diskobiitin tahdittamana. Tällöin herää epäilys, yrittääkö leffa vain olla trendikäs ja ratsastaa huumeilla voittoon. Ei sentään.

Elokuva oli selkeä edistysaskel brittiläiselle elokuvalle kuin myös huumeidenvalistukselle. McGregor, Carlyle ja Lee Miller pääsivät Hollywoodiin ja narkkarien maailmaa valottui meille lintukotolaisille. Trainspotting oli 1990-luvun merkittävin brittileffa. Trainspotting on kulttileffa.