Armageddon
(1998)
Valistuneelle elokuvan nimi kertoo jo jotain (harmageddon on maailmanloppu).
Tässäkin katastrofielokuvassa hoidetaan suuret asiat pienillä. Siis
Bruce Willis (Die Hard)
ottakoon mahdottoman tehtävän vastaan ja aloittakoon sen purkamisen.
Asia ei tunnu missään vaiheessa mitenkään mahdottomalta, eikä ainakaan
siltä, että omahenkikulta olisi vaarassa, ei, niin juuri Brucelle
ei käy (toim. huom. "Arvostelija on sarkastinen.").
Keittoa saadaan hiukan paremmaksi jos siihen laitetaan ripaus hyviä
näyttelijöitä ja ripaus huumoria. Ja tietenkin paljon tehosteita
ja efektejä, joilla asiat saadaan näyttämään joltain joka voi saada
ihmisen voimaan pahoin (tässä tapauksessa sen takia, että kukaan
ei jaksa katsoa reilua 2 tuntia efektimässäilyn tulosta). Heikkompi
kaatuu jo vartin sisällä ja vahvemmatkin voivat olla aika huonossa
kunnossa leffan jälkeen.
Juoni olkoon mikä tahansa niin aina löytyy ihmisiä, jotka ovat
kiinnostuneita katastrofi- ja efektikeitoksista. Ja raha virtaa.
Poikeuksia löytyy myös minun kohdalta, sillä Twister on ehkä ainoita
elokuvia joita olen pitänyt hienona elokuvana. Armageddon
(1998 USA) ei ehkä yllä samalle tasolle, enemminkin lipputulot korvaavat
sen.
Elokuvan kyljessähän luki, että "Tämä elokuva on tehty noudattaen
tarkkaa poppi- elokuvien rakennetta" ;-) Yhdellä sanalla elokuvaa
voi kuvata, tämä oli vain viihdettä. Suoranaista viihdettä. Näyttelijöistä
voidaan sanoa, että Liv Tyler (Koskematon Kauneus), Bruce Willis
ovat hyviä näyttelijöitä ja kumpikin sopivat näihin elokuviin, ei
muualle. Soundtrackista en myöskään pitänyt, eli onko asiat huonosti
minulla vaiko muilla?
teksti: ©
1999 Raimo Miettinen

|