Voi veljet, missä lienet? - O Brother, Where Art Thou? (2000)

Voi veljet, mikä elokuva! Minulle on aivan sama kumpi Coenin veljeksistä on ollut ohjaamassa (niin taitaa olla myös veljeksien itsensä mielestä), mutta heidän uusin elokuva Voi veljet, missä lienet? (O Brother, Where Art Thou?, 2000 USA, Iso-Britania, Ranska) on tähän mennessä parivaljakon paras työ.

Coenin veljesten tuttua tyyliä löytyy, vakuuttavia näytelijöitä aikaisemmista Coenien elokuvista (John Turturro, John Goodman...), erinomaisesti sekoitettu ajanjakso todellisen esikuvan kanssa, onnistunut kuvaus ja iloisia ralleja kuljettamassa pääkolmikkoa pitkin Missisipin osavaltiota. Voi veljet, missä lienet? on kiitettävää työtä. Vaikka elokuva ei tarjoa täydellistä tunnekirjoa, pysyen vanhanaikaisessa komediassa, onnistuu se silti hauskuuttamaan ja piristämään katsojaa nojatuolin pohjalla.

Kolme vankia, Ulysses (George Clooney), Pete (Turturro) ja Delmar (Tim Blake Nelson) onnistuvat karkaamaan vankilasta maissipeltojen halki jaloissaan yhteiset kahleet. Vainukoirien päästyä jäljille ei kolmikolla ole enää aikaa hidastella. Tarkoituksena on päästä Ulysseksen talolle ja hakea tämän kätkemät aarteet, mutta kuten jokainen osaa jo arvata, ei lyhin reitti ole aina nopein, eikä pisin aina hitain. Matkalla tutustutaan monenlaisiin matkaajiin, on yksisilmäinen kristinuskon kauppaaja, siloposkinen lehmänampuja ja miehiä huumaavat pyykinpesijät. Eipä olla päästy kauaksi sitten Homeroksen Oddyseian.

Veijarimainen, letkeällä tempolla soljuva juoni etenee kauniisti kolmikon päättömien toilailujen myötä läpi popkulttuurin merkkipaalujen ja Coenin veljeksien "kirjanmerkkien" ohitse. George Clooneyn (Kolme kuningasta) hiuksiin sivelty Dapper Dan -voide saa aikaan persoonallisen ja oudohkon kampauksen. Taustalla välistä ammutaan lehmiä ja ajetaan niiden ylitse, eivätkä koiratkaan ole joutuneet laskuista pois. Veljeksien omaleimaisuus näkyy elokuvasta, kuin myös viittaukset kulttuurimme historiaan.

Mitä tulee näyttelijöiden suorituksiin? Clooney tekee ällistyttävän hienoa työtä tyylikkäänä varkaana, perheenisänä ja vankina. Hahmossa on jotain ajatonta, pinta on voinut kulua, mutta sisältö on pysynyt tuoreena. Taidokasta työtä tekevät myös Fargosta jo tuttu Turturro ja ohjaajana tunnettu Nelson. Heidän hahmot jäävät Ulysseksen taakse pieneen varjoon, mutta pongahtavat esille oikeissa kohdissa. Käsikirjoitus ja ohjaus antavat paljon tilaa näyttelijöille liikkua hahmoissa. Tai voi olla, että Turturro, Clooney ja Nelson ovat vain niin taidokkaita, että he muotoutuvat hahmoihinsa täydellisesti.

Seepian värinen Voi veljet, missä lienet? on kuin Charlie Chaplinin Kultakuume. Hahmoihin ja tapahtumiin on haettu vanhanaikaista tunnetta. Heistä on rakennettu todella taidokkaasti juuri oikeanlaisia, eikä missään vaiheessa homma luiskahda hanskasta ja mene jenkkiläiseksi suurenteluksi. Tässä mielessä Coenit ovat mielestäni hiukan eurooppalaisempia kuin amerikkalaisia.

Elokuva oli todella piristävä ja elokuvallisesti poikkeava. Country-rallit naurattavat ja soivat päässä vielä yön yli. Voi veljet, missä lienet? on lähes hiomaton timantti, pienine virheineen, suurine tunteineen.