Zorron naamio - The Mask of Zorro (1998)

Zorron naamio (The Mask of Zorro, 1998 USA) on Martin Campbellin ohjaama seikkailutarina tästä legendaarisesta miehestä, joka eli Meksikossa. Zorron myytistä on tehty useita elokuvia ja TV-sarjoja, mutta mitään suurempia menestyksiä ei ole ollut. Tämä 1990-luvun teos on saanut jonkinlaista kunnioitusta (mm. Ylänen HS ****/5). Ihmettelenkin tuota arviota elokuvasta, joka mielestäni ei ollut mikään hätkähdyttävä. Se oli tylsä ja klisheinen, jonka se yritti peittää parodioinnillaan, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Anthony Hopkins (Uhrilampaat, Saanko esitellä: Joe Black) on Zorro, jolla ikä on alkanut painamaan. Arkkivihollinen Raphael tulee ja tappaa tältä vaimon ja vie tyttären Espanjaan. Tästä elokuva hyppää 20 vuotta eteenpäin, jolloin Antonio Banderasin (Tuplatreffit, 13. soturi) esittämä roisto tutustuu Zorroon ja saa tältä oppia. Jo kuluneiden ja tuttujen opintorituaalien kautta Banderasista tulee uusi Zorro ja katsojasta kalkkiintunut zombie teatterinpenkkiin. Juttu etenee loppua kohti tuttuja uria pitkin ja poiketen niistä vain pienille parodiointi osuuksille.

Zorron naamio ei ole mitenkään kunniakas ja muistettava zorro-elokuva, jota kehtaisi meksikolainen mainostaa oman maansa legendana. Ohjaaja Campbell on selkeästi päättänyt vain tehdä varman viihdetuotoksen, jolla ei ole suurempia pyrkimyksiä olla omaperäinen taikka kiinnostava. Juttu on viety niinkin pitkälle, että loppukohtauksissa räjäytettään kaivos isoilla efekteillä ja naispääosassa on (kaunis) Catherine Zeta-Jones (Paholaistalo), jonka roolina on viihdyttää katsojaa kurveillaan. Zorron naamion jälkeen tullut Wild Wild West oli samanlainen "pohjassa kävijä", että ihmettelemään sitä jää onko tällaisille länkkäreille markkinoita jossain? Banderas ja Hopkins tekevät ala-arvoista työtä. Zeta-Jones on juuri oikeassa roolissa, pysyköön niissä.