John Grishamin Sateentekijä - John Grisham's The Rainmaker (1997)

Francis Ford Coppolan 1997 ohjaama John Grishamin Sateentekijä (John Grisham's The Rainmaker a.k.a. The Rainmaker, 1997 USA) nappasi Oscareita aikoinaan viisi, mm. "Paras Elokuva" ja "Paras Ohjaus". Kuten monena muunakin vuotena yksi elokuva nappaa useita Oscareita (Rakastunut Shakespeare, Pelastakaa sotamies Ryan, American Beauty) ja niinpä nyt oli Sateentekijän aika olla valokeilassa. Aivan perusteettomia eivät ole Oscarit joita Hollywoodissa jaellaan 600 vahvuisen tuomariston päättämänä. Sateentekijä tarjoaa hienoja hahmoja, hienon juonen ja myös jotain uutta.

Pääosassa on (taas kerran) vakavana ja viisaana poikana Matt Damon (Will Hunting - syntynyt neroksi, Lahjakas herra Ripley). Ehkä mieheltä saisi odottaa jo muunkinlaisia rooleja, kuten keväällä ensi-iltaan tullut Dogma. Sateentekijä tarjoaa hienojen roolisuoritusten (onnistunut Damon ja Danny DeVito) lomassa myös harvinaista komediaa, joka ei ole lähtöisin televisiosarjojen hömppäkomedioista, vaan suoraan elokuvan kultaisilta ajoilta. Tästä pienestä, mutta sujuvasta huumorista saamme kiittää juuri Francis Ford Coppolaa. Ohjaaja on tiputellut 2 tunnin filmille vähän väliä pieniä nokkeluuksia tai vitsejä. Samalla juttu on saatu pidettyä mielenkiintoisena, vaikka onkin pudas oikeusjuttu.

Näitä asianajaja -elokuvia tehtiin juuri 1990-luvun lopulla lähes trendiksi asti, joten Sateentekijällä oli hiukan isompi kynnys edessään, jotta pääsi näinkin hyväksi elokuvaksi. Sateentekijä ei eroa oikeastaan mitenkään perus-asianajaja -elokuvasta, ainostaan siihen on sotkettu tylsä rakkausjuttu Damonin ja Claire Danesin (Romeo ja Juliet) välille. Onneksi, todellakin onneksi tästä Clairen ja Damonin suhteesta ei olla ruvettu tekemään omaa suurempaa juttua, sillä juuri sellaisia elokuvia on 6 potenssiin 6 kertaa liikaa.

Elokuvan tarina kertoo nuoresta yliopistossa opiskelevasta asianajajaksi pyrkivästä miehestä nimeltä Rudy Baylor (Matt Damon), joka saa vastaansa jutun, joka ei ole suunniteltu hänen taidoilleen. Aluksi halu näyttää kykynsä, sitten halu kokeilla omia kykyjä ja lopulta viha ajaa Baylorin jatkamaan jutun käsittelyä. Oikeastaan kosto on se, jonka voimalla nuori keltanokka näyttää mikä onkaan totuus tuomarille.

Sateentekijä haluaa kertoa selkeästi sen millaista huijausta tapahtuu juuri suurten yhtiöiden sisällä ja millä tavoin ne voivat saada ihmisiä ajautumaan vararikkoon, jopa kuolemaan. Juuri kuoleman olemus ja monet symboliset viittaukset kertovat sen minkä todellisuudessa vie rahat ja elämän ihmisiltä, tupakkayhtiöt.

50 vuotta sitten käytiin ensimmäisiä käsittelyjä suuria tupakkayhtiöitä vastaan, nyt niitä käydään monin verroin useammin (jopa voitetaan) ja tulevaisuudessa todennäköisesti monin verroin vielä enemmän. Televisiossa suosittu asianajajadraama Ally McBeal ei tarjoa sellaista mitä Sateentekijä paljastaa.

Ironista kyllä, mutta juuri näissä piireissä tapahtuu paljon huijausta ja lainvastaista toimintaa, vaikka he taas ovatkin lakia puhumassa ja edustamassa. Hankalaa on uskoa, että juuri oma asianajajasi olisi se vilpitön. Juuri tällaisia epävarmuutta lisääviä asioita Sateentekijä luo, sen lisäksi miten taidokkaasti se käsittelee moraalisia asioita. Francis Ford Coppolan taidot eivät ole loppuneet, vaikka Kummisedistä onkin jo 30 vuotta aikaa.