High Fidelity (1999)

Nick Hornbyn menestysromaaniin Uskollinen äänentoisto perustuva High Fidelity (1999 USA) on harvinaisen kehittynyt ja hyvin rakennettu romanttinen komedia. Itse en ole lukenut kirjaa, joten en tiedä kuinka uskollinen elokuva on sille, mutta jälki nauhalla on mahtavaa jokaisella osa-alueella.

Yleensä romanttisella komedialla on ymmärretty hömelön miehen ja jumalattoman kauniin naisen välistä suhdetta, joka ei tunnu toimivan kuin "onnellisessa lopussa". High Fidelity on kääntänyt selkänsä osittain tälle tyylille kuvata rakastavaisten suhteita. Katsojaa on kuljettamassa vinyylifriikki ja levyliikkeen omistaja Rob Gordon (erinomainen John Cusack, Being John Malcovich), joka listaa naisensa ainakin viiteen erilaiseen Top 5 -listaan.

Gordon ei ole sitoutuva ihminen, hänen naissuhteensa kaatuvat aina siihen, kun nainen haluaa vakiintua, joskus jo sitä ennenkin. Nyt on taas kerran käynyt niin, että oma tyttöystävä Laura (Iben Hjejle) on muuttanut pois. Gordon tietenkin miettii mikä on mennyt vikaan. Oma äiti painostaa avioliittoon ja lapsiin, tyttöystävä haluaa tietää tulevaisuudesta, mutta Gordon on tyytyväinen nykyhetkeensä, osittain.

High Fidelity tarjoaa kiinnostavan tarinansa lisäksi mahtavia näyttelijäsuorituksia (mm. John Cusack, Catherine Zeta-Jones, Tim Robbins...), trendikästä kamerakikkailua ja iskevää dialogia. John Cusack on elokuvan pääosassa yksin. Miehellä on siis kädet vapaana ja niitä hän myös osaa käyttää. Gordonin hahmo rakentuu koko elokuvan ajan, hänessä kasvaa jotain uutta ja mielenkiintoista. Loppuratkaisukaan ei ole kirkossa kuulutettu missään vaiheessa.

Cusackin lisäksi mukana ovat Zeta-Jonesin (Zorron naamio, Traffic) kanssa käyty pienoinen keskustelu, joka on yksi elokuvan tunnerikkaimmista kohtauksista. Zeta-Jones on sisäistänyt pienen sivuroolinsa täydellisesti. Eikä yläkerran latinodiggari Ian Raymond (Robbins, Kavahda naapuriasi!) ole yhtään sen tylsempi sivuosa. Levyliikkeen työntekijät, Dick (Todd Louise) ja Barry (Jack Black) ovat pakollisia väriläiskiä arjessa.

High Fidelity on ehdottoman hauska miehisen elämän kuvaus sen alkuvuosista, juuri ennen lapsia ja arkea, silloin kun voi istua olohuoneen lattialla ja soittaa Smoke on the Wateria ja heilua kalsareissa.

Elokuvassa yhdistyvät kivasti monet tärkeät osaset. Nick Hornbyn romaani on varmasti tarjonnut erittäin vankan pohjan, joka on sitten työstetty käsikirjoitukseksi (mm. John Cusack). Castingissa on mahtava joukko näyttelijöitä, jotka eivät varasta showta vaan maustavat sitä omilla eksoottisilla vivahteillaan. Pop-kulttuurin detaljeilla pelaaminen on hauskaa, vaikka olisinkin katsonut mielummin elokuva-aiheisen version tästä.

Tämä on lähes mestariteos. Jälkikäteen oli sellainen halu, että täytyy mennä järjestämään omat levyt. Laittaisinko ne aika-, aakkos-, väri-, henkilökoht.-, tai top 5 -järjestykseen?