Leijat Helsingin yllä - Drakarna över Helsinfors (2001)

Se, että Kjell Westön vuonna 1996 menestynyt romaani Leijat Helsingin yllä poiki myöhemmin elokuvan ei ollut kaikille yllätys. Peter Lindholmin kirjasta suoraan nimensä saava Leijat Helsingin yllä (Drakarna över Helsingfors, 2001 Suomi) noudattaa uskollisen tuntuisesti Westön teosta, vaikka itse en olekaan sitä lukenut. Leijat Helsingin yllä on odotettu elokuva juuri Westön romaaniin perustuessaan ja elokuvan katsottua ymmärtää mitkä muut piirteet tekevät siitä odottamisen arvoisen.

Ohjaaja Lindholmin viides pitkäelokuva usean menestyneen tv-sarjan jälkeen marssittaa muutaman merkittävän suomalaisen huippunäyttelijän rantaruotsalaiseen perhe-elämään, jossa kiillotetun pinnan alla porisee. Pirkka-Pekka Petelius ja Peter Franzén seisovat tyylikkäinä tummissa puvuissa elokuvan edetessä 1960-luvulta aina vuoteen 1993, jolloin laman alla perheen viimeiset venttiilit on aukaistu ja kiehuvan kuumat vedet ovat roiskuneet parketille.

Helsinkiläinen Bexarin perhe elää varakkaasti isä-Henrikin (Petelius) tarkan silmän alla. Henrikin naitua Benitan (Johanna af Shultén) siirtyvät myös suvussa Benitan isän osakeyhtiön rahat ja osakkeet Henrikille, joka tietenkin yrittää pitää kunniallisesti kaiken voitolla. Elokuvan päähenkilö Riku (Paavo Kerosuo) on vielä kouluikäinen poika, joka seuraa varjona isoveljensä Danin (Pekka Strang) kymmenen vuotta isompia jalanjälkiä. Danin tulevaisuutta opiskeluiden kannalta ajatteleva isä törmää nuorukaisen ajatuksien kanssa ja tämä irrottautuu perheestä kokonaan.

Lindholm on joutunut karsimaan myös käsikirjoituksessa apuna olleen Westön tekstiä. Nyt elokuva on paloiteltu selvästi useampaan merkittävään ajanjaksoon, joista lapsuuden jälkeen siirrytään aikuisiän kynnykselle. Danin lähdön jälkeen kiinnikkeet Bexarin perheessä alkavat irtoilla ja myös Benita muuttaa pois. Ilman isoaveljeä Riku ei onnistu lopettamaan tai tekemään päätöksiä asioissa, ja elämä luisuu sivuraiteille. Kehyskertomuksena toimiva Rikun ajomatka veljensä Danin kuolinpediltä kuolemanpaikalle päättää 90-luvulle loppuvan elokuvan ja näin Bexarin perheen viimeisetkin riippeet ovat tuhoutuneet. Uusi sukupolvi kasvaa jo kuitenkin.

Peter Lindholmin Leijat Helsingin yllä kuvaa rikkaita rantaruotsalaisia vuosikymmenien ajalta, silmäillen tapahtumia nyt vain yhden perheen kautta. Pieni 60-luku, kasvava 70-luku ja 80-luku juppikulutuksineen kulkevat myös Bexarin perheeseen. Rikkaat rantaruotsalaiset ovat koskettaneet elämääni vain heistä kertovissa vitseissä ja kesämökkimatkoilla Turun Saaristossa. Negatiivisten ennakkoluulojen vaikutus ei tunnu elokuvaa katseltaessa, johon varmasti vaikuttavat tutut suomalaiset näyttelijät, mutta myös Lindholmin tarkka ohjaus. Hankalan pitkä periodi on muutettu ammattimaisesti valttikortiksi, jolla on sitten kuvattu todella mahtavasti perheen synty, nousu ja tuho. Ajanjakson pituus on vaatinut pieniä muutoksia, mutta juoni pysyy kasassa jokaista piirtoa myöten. Tarina kulkee eteenpäin ja kiihtyy viimemetreillä.

Vahvan näyttelijätyön tekee Pirkka-Pekka Petelius, joka paranee viinien lailla vuosi vuodelta. Lähi vuosien vahvat ja hämmentävät suoritukset muun muassa Matti Ijäksen Sokkotanssissa ja Åke Lindmanin Lapin kullan kimalluksessa ovat vahvistaneet Peteliuksen asemaa Suomen tämän hetken luotettavimpana henkilönä, jolta sopii odottaa laatuesiintymistä.

Leijat Helsingin yllä elokuvan muita mainitsemisen arvoisia henkilöitä ovat Pekka Strangin tragedinen Dani, jonka mies ilmentää hyvin. Pääosanesittäjä Paavo Kerosuo on kuitenkin elokuvan ehdoton helmi. Puolituntematon Kerosuo tekee väkevän näytöksen elokuvan persoonallisimpina hahmona. Lindholmin ohjauksella viinalasista onnea haikaileva Riku kasvaa aikuisena mieheksi ja ottaa elämänsä hallintaan, vaikka esikuvat sortuvat. Kerosuon näytteleminen saattaa jäädä vaisun oloiseksi, mutta tarkastelulla ja seurannalla huomaa miehen paneutumisen hahmoonsa.

Leijat Helsingin yllä ei ehkä ole menestysromaanin veroinen, mutta varmasti vuoden kotimainen. Suon elokuvalle Jussin ensi keväänä ja ehkä myös kuvauksesta Kjell Lagerroosille, joka teki viimeksi mahtavan kameratallennuksen Olli Saarelan Rukajärven tiessä. Leijat Helsingin yllä on kotimainen elokuva, jossa ei hengi suora suomalaisten katsojien kosiskelu järvimaisemilla, mutta ei myöskään ruotsalaisten sinikeltaisella. Drakarna över Helsingfors on suomenruotsalainen -elokuva ja paras sitten Ihanat Naiset Rannalla.