Sokkotanssi (1999)

Viime vuoden rikkaasta elokuva-annista voisi nostaa jälkipolville muistoksi esimerkiksi Sokkotanssin (1999 Suomi), syitä siihen on monia. Matti Ijäs on saanut tähän osittain draamalliseen elokuvaansa tuotua 1960-luvun muistoja. Elokuvan päähenkilöpojat, Jontti ja Länki ovat kummatkin ala-asteikäisiä sällejä. Poikien elämää varjostaa kummankin isän asuminen muualla tai naisissa käynti. Jontin isä harrastaa jälkimmäistä. Osittain epävarmaksi jää se, missä Länkin isä todellisuudessa on, vaikka poika puhuukin isänsä asuvan Saharassa jää katsojalle epäselvyys pikkupojan aatoksien ja todellisuuden välille. Sokkotanssi niin ikään Ijäksen aikaisemmatkin tuotokset (mm. YLEn ohjelmia) ovat käsitelleet ihmisen vaikeuksia tässä maailmassa samalla yhdistäen siihen komediaa. Myös Sokkotanssin parhaiksi puoliksi voidaan laskea sen hienovarainen huumori ja dramaturgia, jonka tasapainossa katsoja viihtyy.

Mielenkiintoisesta näyttelijäjoukosta löytyy aina köyhä puliukko (Vesa-Matti Loiri), Jontin isä (Martti Suosalo, Kulkuri ja joutsen) kuten myös naisia hurmaava parturi (Pirkka-Pekka Petelius). Kuten laskemallakin saattaa huomata on näyttelijäjoukko kasattu pääasiallisesti maskuliinisista henkilöistä. Elokuva onkin enemmän miehille suunnattu mitä naisille. Nuorempi väki saattaa löytää paljon mielenkiintoista Jontin ja Länkin kolttosista, kun taas iäkkäämpi polvi voi viihtyä Suosalon ja kumppaneiden seurassa. En silti sano, että Sokkotanssi olisi selkeästi miehille. Uskon ja toivon, että estrogeenisemmän sukupuolen omistajatkin pitävät tästä.

Hiukan juonta: Jontti on hiukan alla kymmenen vuotias sälli 1960-luvun suurkaupungissa (toim. huom. Porissa). Poika varttuu ja joutuu välillä esittämään vaikeita kysymyksiä isälleen, jotta saisi tietoonsa jotain uutta. Jontti on ihailee isäänsä ja viettää aikaansa tämän kanssa. Jokaiselle Jontin ikäiselle on isä kaikki kaikessa, joten on karvas kokemus huomata, ettei isä taidakkaan rakastaa äitiä vaan isällä onkin joku toinen hameväen edustaja. Jontti löytää myös itselleen heilan, jota hän alkaa salaa seuraamaan. Kun naapuriin sitten muuttaa Länki löytää Jontti itselleen tosiystävän.

Sokkotanssin parhaita kohtia ovatkin Jontin ja Länkin "seikkailut" ja kolttoset esimerkiksi opettajaa kohtaan. Länkillä on suuria ongelmia opettajan kanssa, sillä hiukan vanhanaikainen opettaja ja villi poika eivät harvemmin mahdu samaan luokkaan. Traagisesti juttu päättyykin Länkin ja opettajan kohdalta. Varomaton poika jatkaa kolttosiaan kunnes itse luokkaantuu pahasti ja jalkaterä irtoaa räjähdyksessä.

1960-luku on varmaankin ollut tällainen millaiseksi Matti Ijäs sen kuvaa. Hiukan synkäksi 1960-luvuksi kuvattu elokuva esittää päähenkilöt lähes häirikkölapsiksi, joiden kolttosiin ei paljoakaan puututtu aikanaan, kun nykypäivänä tapaukset olisivat ehkä siirretty hoitoloihin. Ijäs on kirjoittanut myös käsikirjoituksen, jonka takia ohjauksessa on käytetty vapaampia käsiä. Elokuvan kohde yleisöksi löytyy (varmasti) hiukan yli 40 vuotiaat, mutta silti elokuvan anti antaa myös nuoremmille paljon.