Taraji P. Henson ja Brad Pitt.

Brad Pitt.

Brad Pitt ja Cate Blanchett.

Brad Pitt ja Cate Blanchett.

“My name is Benjamin Button, and I was born under unusual circumstances. While everyone else was aging, I was getting younger. All alone."

Benjamin Buttonin uskomaton elämä (2008, Yhdysvallat) on varmasti yksi vuoden odotetuimmista elokuvista täällä Suomessakin. Se keräsi huimat 13 Oscar-ehdokkuutta ja on yksi vuoden palkituimmista elokuvista. Kysymyksessä on etäisesti F. Scott Fitzgeraldin novelliin pohjautuva elokuva, jonka on ohjannut David Fincher (mm. Seitsemän, Fight Club, Zodiac). Käsikirjoituksen on kynäillyt yksi alan kovimmista nimistä, Eric Roth (kirjoittanut mm. elokuvat Forrest Gump, München ja The Good Shepherd).

Kuten elokuvan nimikin paljastaa, elokuva kertoo tarinan Benjamin Buttonista (Brad Pitt), hyvin erikoisesta miehestä, joka syntyy vanhana ja päinvastoin kuin me muut, nuorenee vuosien vieriessä. Benjamin syntyy vuonna 1918 New Orleansissa, ryppyisenä ja rumana vauvana, jolla todetaan jo syntyessään monia vanhojen ihmisten sairauksia. Lääkärien mukaan Benjamin tulisi pian kuolemaan, mutta kuin ihmeen kaupalla Benjamin ei pelkästään selviä, vaan alkaa vahvistua – ja nuorentua. Ei kulu kahtakaan vuosikymmentä, kun Benjamin pakkaa laukkunsa ja lähtee katselemaan maailmaa – kurttuisena ja käppyräisenä miehenä.

Monien vuosien jälkeen Benjamin palaa kotiin New Orleansiin – nyt noin viisikymppisen näköisenä miehenä - ja tapaa lapsuudenystävänsä Daisyn (Cate Blanchett). Tästä alkaa rakkaustarina, joka muuttuu ajan myötä vaikeammaksi ja vaikeammaksi, kun Daisy vanhenee ja Benjamin nuorenee.

Benjamin Buttonin uskomaton elämä on yksi vuoden tunteellisimmista draamoista. Joitain se tulee ärsyttämään, mutta useimpia se todennäköisesti ihastuttaa. Kysymyksessä on myös harvinaisen surullinen elokuva. Sen pohjavire on alusta asti alakuloinen. Vaikka Benjaminin elämänkaari saattaa nopeasti ajateltuna kuulostaa kadehdittavalta, Fincher kuvaa Benjaminin hyvin traagisena hahmona. Hän katsoo muiden vanhenemista ja haurastumista samalla, kun itse muuttuu fyysisesti nuoremmaksi. Hänen ”sairautensa” tai tilansa, miksi sitä haluaakaan sanoa, tekee hänestä syrjäytyneen, ulkopuolisen, joka ei kuulu kauaa mihinkään.

Tätä Benjaminin käänteistä vanhenemista ei koskaan käsitellä elokuvassa sen syvällisemmin, ikään kuin tarinan hahmotkin ymmärtäisivät sen vain tarinan kerronnan välineenä. Sitä ei pyritä selittämään lääketieteellisenä tilana, vaan kysymys on puhtaasta fantasiasta. Vanhasta nuoreksi kasvaminen antaa mahdollisuuden käsitellä tuttuja teemoja, kuten ikääntymistä ja rakkautta eri näkökulmasta kuin mihin on totuttu. Ja siitähän tässä on nimenomaan kysymys, näkökulmasta, koska jos tarinan riisuu puhtaasti temaattiselle tasolle, kysymyksessä on itse asiassa varsin tuttu tarina.

Elokuvan ainoa pieni ongelma liittyykin juuri ikääntymiseen. Elokuvan loppuvaiheessa Benjaminin tilanne alkaa mennä tahtomattaankin jo hieman tragikoomiseksi. Vaikka tarinassa itsessään ei todellakaan ole mitään naurettavaa, elokuvan viimeiset kohtaukset Benjaminin ja Daisyn välillä tuntuvat jo suorastaan korneilta. Fincher olisi voinut hyvin leikata muutenkin pitkän elokuvan (169 min.) lopusta muutaman kohtauksen.

Elokuvan suurimmat kiitokset kuuluvat kauniisti kirjoitetuille henkilöhahmoille, Brad Pittille ja Cate Blanchetille, kuin myös poikkeuksellisen osaavalle erikoisefektitiimille, joiden ansiosta Benjaminin fyysinen kehitys aina nuoruudesta vanhuuteen (tai päinvastoin, miten tuon nyt sanoisi) näyttää uskomattoman vakuuttavalta ja jollain kierolla tavalla jopa uskottavalta.

Teksti © 2009 Antti Honkala

Elokuvan traileri: